IRC-Galleria

Mistä kuuluu musiikkia -kyselyyn oli tullut suurimmaksi osaksi oikeita vastauksia.




Joku on kuitenkin tainnut lintsata kauppiksen äikäntunneilta:



(Ks. myös blogimerkintä Väliä vai ei (osa 2) -> Deeveri)

Nämä menikin vähän paremmin:







Vanhassa norsukyselyssä oli tilanne tasoittunut, mutta vielä on parannettavaa:

Nyt tiedän, mistä ne välilyönnit sinne ennen kysymys- ja huutomerkkejä ovat tulleet. Ne ovat karanneet lukujen ja lyhenteiden välistä.

Esim. 1

”Tuu meille tänään !”
”Joo ! Mut mistä mä saan kyydin ? En viittis kävellä 12km.”
”Tuu bussilla ! Se ei maksa ku jotai 4e !”
”Maksaa se kyl 8e, ku oon yli 16v.”

Esim. 2

”Ostin uuden kiintolevyn eilen !”
”Kuinka ison ?”
”2TB. Sain vakioasiakkaana 10% alennusta hinnasta.”

Jälkimmäinen esimerkki vihjaa välien katoamisen mahdolliseen syylliseen. Varsinkin tekniikkapainotteisissa, usein englanninkielisissä teksteissä sekä mainoksissa näkee käytettävän lyhennettä ilman väliä. Se on kuitenkin suositusten ja standardien vastaista.

Tietyissä maissa rahayksiköt ilmoitetaan tähän tapaan: $50
En jaksa uskoa, että pelkästään se olisi vaikuttanut välilyönnin katoamiseen suomestakin. Samallahan olisi euromerkkikin siirtynyt (€50).

Yksi vaikuttava seikka voi olla tuotteiden mallinimet, kuten Canon EOS 1000D ja BMW 540i. Ne liittyvät läheisesti markkinointiin ja sitä kautta mainontaan. Ehkä mainonnassa on tärkeintä, että juttu näyttää hyvältä; kieliopin ollessa toissijainen asia.

Suurin osa tietokoneohjelmista osaa käyttää väliä ihan oikein, mutta Google tarjoaa useimmiten ensimmäisenä väärin kirjoitettua vaihtoehtoa vaikkapa erikokoisia kiintolevyjä ja muistikortteja haettaessa. Tämä kuitenkin johtuu siitä, että ihmiset ovat ”opettaneet” Googlelle välilyönnittömän ilmaisun. Tietokoneen ja netin syyksikään tätä asiaa ei voi täysin laittaa.

Nykyaikaisella kännykkä- ja näppäimistökulttuurilla on myös melko vaikea selittää sitä, miksi välilyönti toisista paikoista järjestelmällisesti jätetään pois, mutta toisaalle se aivan tarpeettomasti lisätään. Jos joku keksii vedenpitävän selityksen, palkitsen hänet kahvilla ja viinerillä jollakin 24 h auki olevalla huoltoasemalla.

Kesähelteillä on vanhusten ja heikkokuntoisten syytä muistaa, että nykyään asteen merkki kirjoitetaan kiinni lukuun vain silloin, kun se esiintyy yksinään. Niinpä rullalautailijat tekevät 360° hyppyjä, kun lämmintä on 30 °C. Yksi hyvin hallussa oleva poikkeus on tuuman merkki, joka pienen kokonsa takia kirjoitetaan kiinni lukuun (42”). Poikkeuksia ovat äsken mainitun tuuman ja asteen lisäksi myös asteminuutit, astesekunnit sekä muutamat muut matemaattiset merkit, jotka merkitään ilman väliä.

Deeveri, 2011

Jos et ole vielä vastannut kyselyyn Mittayksiköiden lyhenteet ja niiden käyttö suomen kielessä, voit käydä vastaamassa siihen täällä: Deeveri.

Kysymysten oikeat vastaukset:


Perustelut: Luku, välilyönti, yksikkö. Eurosta voidaan käyttää lyhenteenä joko euromerkkiä tai pientä
e-kirjainta. Myös kansainvälistä valuuttatunnusta (EUR) voi käyttää, eli edellisten lisäksi 15 EUR olisi oikein. Rahayksikön lyhenteessä ei käytetä pistettä.


Perustelut: Luku, välilyönti, yksikkö. Metrin lyhenne on pieni m-kirjain. Mittayksikön lyhenteessä
ei käytetä pistettä.


Perustelut: Luku, välilyönti, yksikkö. Vuoden lyhenne on ei-matemaattisessa käytössä yleensä
pieni v-kirjain. Jos käytetään a-kirjainta, olisi se aina selitettävä, jottei lyhennettä sekoitettaisi aarin tunnukseen. Pisteetön lyhenne v tarkoittaa vuotta ajan mittayksikkönä ajan kestoa (ei vuosilukua) ilmaistaessa.


Perustelut: Yhdyssanojen osana esiintyvää -vuotias-sanaa ei voi järkevästi lyhentää, eikä lyhentämiselle yleensä ole todellista tarvetta. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas kuitenkin mainitsee ilmaukselle "50-vuotias" lyhenteen 50-v.


Perustelut: Järjestysluku, välilyönti, lyhenne. Piste luvun perässä muuttaa luvun järjestysluvuksi (3 = kolme, 3. = kolmas). Koska kolmas luokka ei ole yhdyssana, käytetään luonnollisesti välilyöntiä. (Kolmasluokkalainen, joka on yhdyssana, vaatisi väliviivan: 3.-luokkalainen.) Luokka lyhentyy keskeltä ja lopusta. Perinteisesti niissä tapauksissa, joissa sanaa on lyhennetty lopusta, käytetään pistettä. Poikkeuksena ovat kuitenkin mittayksiköt. On vähän tulkinnanvarainen asia, voidaanko luokka katsoa mittayksiköksi. Joka kodin suomen kielen opas sallii liberaalisti myös pisteettömän lyhenteen "lk". Se kuitenkin on käytössä myös erikoisalan lyhenteenä sanasta lautakunta, joten varmempaa on käyttää pisteellistä lyhennettä.

Deeveri, 2011

Netissä kiertää juttuja liittyen kirjainjärjestykseen. Väitetyn alkuperäisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sanojen kirjainten järjestyksellä ei ole lukemisen kannalta merkitystä, kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikeilla paikoillaan.


Tutkimuksen tuloksista kerrotaan tiivistettynä näin:

According to a research at Cambridge University, it doesn't matter in what order the letters in a word are. The only important thing is that the first and last letter be in the right place. The rest can be a total mess and you can still read it without problem. This is because the human mind does not read every letter by itself, but the word as a whole.

Asiaa voi havainnollistaa automaattisella sekoitusgeneraattorilla:
Acrcinodg to a rcearseh at Cbrmdiage Ursentviiy, it dsoen't metatr in what oderr the lerttes in a word are. The only inaomtrpt thing is that the frsit and last ltteer be in the rghit pclae. The rest can be a ttaol mess and you can siltl read it whtoiut pleobrm. This is baeusce the hmaun mind does not read eervy lteetr by itlsef, but the word as a wolhe.

Eräs kirjoittaja tarttui asiaan, ja tempaisi melko suoran suomennoksen, joka kiersi pitkään Facebookissa:

"SUOMEN KIELIOPPI: Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta. Jos osasit lueka tämän, koipoi tämä stakutseesi"

Puuttumatta enää aikaisemmin käsittelemääni havaintoon tutkimustulosten soveltamisesta suomen kieleen, tässä hämmennystä herättää otsikko "suomen kielioppi". Alkuperäinen tekstihän ei ole suomea. Eikä tutkimuksella sitä paitsi ole mitään tekemistä kieliopin kanssa, vaan oikeinkirjoituksen!

Sen sijaan suomen kieliopissa on eräs hauska piirre. Sallinette minun käyttää samaa otsikkoa.

"SUOMEN KIELIOPPI: Ilman tutkimuksia yliopiston selvää tämä on. Kielessä Suomen sanajärjestystä vaihtaa voi. Siitä kärsi ei luettavuus paljoakaan, hauskaa vaikka saattaakin olla, tällä tavalla kun kirjoittaa. Toisin kuin kielissä muissa monissa, suomessa lauseen merkitys muutu ei, vaikka paikkaa kysymyssanankin vaihtaa. Tämä onko totta? On kuitenkin sanoja tiettyjä, joiden paikoillaan täytyy olla. Ovat sellaisia monet konjunktiot esimerkiksi. Tätä statukseesi älä lisää, mutta mieleesi pistä.

Deeveri, 2011

Essräää akrssssmleeaikalia yssipotolia tdhyen temukutiskn maukan slilä ei ole mttsyikreä mssiä jessykesästrä snaan krimejait oavt. Mitykertsä on vian slliä, että emmienäsist ja veemisiit kemajirit oavt olliikea paalikolian.

Osikalohin akinian ssssmeeeiiouklnä vsssreioa ksey emännen stiiä, että ieihmnn hhttmaaoa luitaesa skeä aatesyyhisikä ja sitä kuttaa pelletään homahtata emäääeristäpn karjoiinojejnn mikkesetyrn ktyääten tkoi anupa eiimämssntä ja veitsiimä ktinrijaa.

Eli:

Olisikohan ainakin suomenkielisessä versiossa kyse enemmän siitä, että ihminen hahmottaa lauseita sekä asiayhteyksiä ja sitä kautta päätellen hahmottaa epämääräisten kirjainjonojen merkityksen käyttäen toki apuna ensimmäistä ja viimeistä kirjainta.

(Englannin kielessä sanat ovat pääosin lyhyitä, jolloin on tutkimuksessa voitu yleistää asia niin, että tekstin ymmärtäminen perustuu ensimmäiseen ja viimeiseen kirjaimeen.)

Deeveri, 2011

Mikael Granlundin ilmaveiviä hehkutetaan ihan kuin se olisi joku uusikin keksintö. Ainut uusi asia taitaa olla se, että kyseistä maalintekotapaa nimitetään ilmaveiviksi. Aiemmin se on tunnettu nimillä lacrosse ja zorro. Monet ulkomaiset tiedotusvälineet käyttävät noita nimityksiä edelleen, mutta Suomessa on näemmä otettu käyttöön ilmaveivi. Suomen kielen kannattajana minun on kai oltava ylpeä siitä, että vierasperäisen sanan tilalle on tullut kotosuomalainen nimitys.

Lacrosse-tyylillä tehtyjä maaleja on toki nähty ennenkin.
Tässä muutamia:





http://www.youtube.com/watch?v=qOWVu440qgY

http://www.youtube.com/watch?v=1z7ZaX8Q99s

http://www.youtube.com/watch?v=P8GlE5HL_eM

Kirjoitin ennen vappua päissään olemisesta. Olin huolissani sekä kyseisestä ilmiöstä, että päissään olemisen oikeinkirjoituksesta. Nyt olen huolissani huolissaan olemisesta.

Tällä kertaa asialla eivät olleet koululaiset, vaan aikuinen sosiaalialan ammattilainen. Eräs Gallerian teinihelppereistä julkaisi kyselyn:



Sama possessiivisuffiksiongelma kuin päissään olemisen kanssa. Ah, kuinka kohtalokasta! :D


Tässäpä sosiaalityöntekijöille, vanhemmille ja kaikille muillekin pieni kertaus huolissaan olemisesta.

Minä olen huolissani
Me olemme huolissamme

Sinä olet huolissasi
Te olette huolissanne

Hän on huolissaan (huolissansa)
He ovat huolissaan (huolissansa)


Jos siis olet huolissasi siitä, että kamusi on päissään, ota yhteyttä vaikka verkossa toimivaan teinihelpperiin.

Deeveri, 2011

Lähestyvän vapun kyseenalaiseksi kunniaksi lyhyt oppitunti suomen kielen ilmaisusta olla päissään.

Toisin kuin kännissä, jurrissa, hiprakassa tai tuiterissa ilmaisu päissään sisältää aina omistusliitteen eli possessiivisuffiksin.

Minä olen päissäni
Me olemme päissämme

Sinä olet päissäsi
Te olette päissänne

Hän on päissään
He ovat päissänsä (päissään)

Muotoa päissään käytetään siis vain kolmannesta persoonasta (hän/se, joskus myös he) puhuttaessa.

Esim.

Matti oli päissään eilen.
Hän on ollut päissään joka juhlissa.

Koska ilmaisu vaatii aiemmin mainitun possessiivisuffiksin, ja sana päissä on jo itsessään monikkomuotoinen, taivuttaminen ei ole aivan helppoa. Varsinkaan, ellei hallussa ole vielä edes peruskoulun äidinkielen oppimäärää.

Siispä suosittelen jättämään päissään olemisen vaikkapa ylioppilaille.

Deeveri, 2011