Istun hiljaa,
seurana muistot vain.
Kuin tuulen kuiske
kuulen jälleen äänen sen,
joka mulle lohdun suo,
luokses sun jälleen tuo.
Niin hiljainen on ääni sen,
kitaran sointi lämpöinen,
se mielen rauhoittaa,
siivet selkään painaa,
lentoon puhaltaa,
sävelten mukana uneen kuljettaa.