Kotona on hyvä olla<3
Olipas sitten taas menoa ja vilskettä kerrakseen, mutta pikkunen paikkailu onneksi riitti.
Tuli sit taas ajateltua kaikkia omituisia asioita ja poltettua päreet omiin ajatuksiin moneen kertaan. Moinen tosin vain johtui siitä etten saanut purettua tuntojani mihinkään ja nyt sitten on miljoonatriljoona ajatusta päässä ja niitä pitäisi lähteä työstämään ehkä tekstin muodossa. Mitään muuta ilmaisua on hieman hankala käyttää tikkien vuoksi..
Gosh! On muuten tuskastuttavinta ikinä tietää olevansa niiin lähellä, mutta kuitenkin aivan liian kaukana ja olla siinä paikassa pitkään tunteidensa keskellä ja silti sitä näkee parhaimmaksi vaihtoehdoksi vaan olla tekemättä yhtään hemmetin mitään. Joskus pohdin, miten saakelin tyhmä voin olla?!
Tosin olen niin monta vesittynyttä suhdetta nähnyt ja kokenut, että ehkäpä se hillitsee minua hieman, sillä en halua tehdä mitään, mistä voisi hiukankin olla haittaa. Nyt tosin olen yli-varovainen enkä tee mitään.
Huomasin muuten, että minun lisäkseni on olemassa yhtä pöhköjä ihmisiä, jotka uskoo rakkauteen ja haluaa pitää siitä kiinni. Kuvittele tilanne: Olet rakastunut ihmiseen, joka haluaa olla kanssasi, mutta hänen sydämensä kuuluu toiselle ihmiselle, jota asia ei paljoa kiinnosta. Noh, rakkautesi kohde on sanonut lähtevänsä ihan koska tahansa lätkimään, mikäli hänen rakkautensa joskus "tulisi järkiinsä" ja tulisi hänen luokseen ja SILTI sinä rakastat tätä ihmistä ja pysyt hänen rinnallaan ja VAIKKA oletkin joutunut jo kertaalleen huomaamaan, että rakkautesi TODELLAKIN lähtee oman rakkautensa perään kun se kerran sattuu häntä hihasta nykimään. Ihan pöhkö tyyppi, mutta ehkä juuri siksi häntä ymmärränkin ja hän saa minut hymyilemään kerta kerran jälkeen vilpittömyydellään ja sillä rakkauden määrällä, joka häntäkin ohjailee yhtä voimakkaasti kuin minuakin.