IRC-Galleria

Annika repii auki....

Syntinen tiistai. Miten ois, reissattaisko? Annika ehdottelee...

Jotain iloa silmälle tähänkin aamuun. Hmm, ei paha etten sanoisi. Noh, miten vaan:P

Hetken aikaa,
tahdoin varastaa,
sillä näitä hetkiä
ei koskaan takaisin saa.
Hengitän ilmaa,
kanssasi samaan tahtiin,
jotta tunnen paremmin,
miten olet siinä.

Okki on ihanin <3

Annika <3 selkäkivut

Hmm.. Nyt on hyvä fiilis. Jotenkin suunnattoman vapautunut. Helpottunut ainakin.
Kerrankin meni nallekarkit tasan ja siitä olen mielettömän iloinen. Minun tuurillani en olisi saanut yhtään nallenamua.
Tänään on teatterilla lehdistötilaisuus :)

Lahjoitetaan hyvään kotiin: Kiltti ja varsin suloinen naikkonen jälkikasvuineen (+ hevonen).
Osaan laittaa ruokaa ( perus kotisafka-setti menee heittämällä, mut mitään erikoisuuksia en harrasta, ne kuuluvat makuuhuoneeseen !! ). Miehen tosin tulee osata grillata, sillä eihän mies ole mies, jos se ei osaa pihviä grillata!
Siivoan, jos on pakko, mutta toivoisin sen hoituvan talon puolesta. Toki moppi siis pysyy minunkin kädessäni, mutta se vaatii erikoisvarusteluita (Esim. vaatetuksen suhteen). Ikkunoiden pesussa olen ainakin joskus ollut haka. Pedin petaan ongelmitta.
Jälkikasvustani voin kertoa sen verran, että kyseessä on poikalapsi, 2 vuotta. Olen siis myös hyvää äiti-ainesta, sillä sikiän helposti :D
Papin eteen minut toki saa viedä, mutta hoituu se liitto ilman tahtomisia ja aameniakin, joten mitkään uskonnolliset hömpötykset eivät ole pakollisia. Kovin mielelläni silti leikkisin edes yhden päivän prinsessaa.
Pidän hemmottelusta, mutta tärkeämpää on, että perusasiat kunnossa..

Ihan oikeesti. Mulle riitti NYT. Kiitos ja hei! Kaiken maailman Tukiaiset, BB-se ja tämä, Ruususet, pääministerit ( Hemmetin blondit, antakaa niiden tehdä työnsä rauhassa, älkääkä tekstatko niille joka saamarin välissä!!) ja salarakkaat, joita on ollut maailman sivu! Ennen muuten joko rakastaja tai aviopuoliso mestattiin, miten olisi jos nykyisin tehtäisiin samoin? Tosin media taitaa lynkata melko hyvin aina jonkin osapuolen niistä tarinoista.
Nii ja sitten ne, ah niin ihanan kauniit, MISSIT! Voi perkule sentään! Ihan oikeasti. Timo T.A. Mikkosen lausunto oli törkeä, mutta enpä voi sanoa, että jätkä puhuisi ihan täyttä shittiä. Näitä finalisteja kun katsoo, niin siellä on kolme, ehkä jopa neljä sellaista seminättiä tylleröä, jotka on ihan söpöjä, mutta.. Sitä paitsi, miksi kukaan enää edes haluaa olla missi? Ennen missiksi kannatti ryhtyä, sillä silloin oli taatusti töitä pariksi-kolmeksi vuodeksi, mutta nyt ei välttämättä edes missivuoden tienesti ole taattu, saatika sitten sen jälkeen. Homma ei vain enää kannata. Huom, nyt puhuu ihminen, joka pikkutyttönä huokaili ja sanoi itse haluavansa missiksi ja jos nyt tarkkoja ollaan siitä ei kovin kauaa ole kun vielä olin pikkutyttö.

Viime kuukausina olen kirjoittanut huiman määrän uutta tekstiä. Runoja, (melkein) lauluja, novelleja, mielipiteitä jne.. Viime viikkoina minusta on tullut intohimoinen juoksija. Juoksen aina ja kaikkialle. Ehkä ensinnäkin siksi, että minulla on aina tuli perseen alla ja osaksi siksi, että ulkona on ollut melkoisen kylmä ja juosten pääsee nopeammin perille. Viime päivinä olen alkanut viemään itseäni enemmän ja enemmän äärimmäisyyksiin, sillä se tunne kun luulee kuolevansa ja jalat särkevät niin kovin, että niiden luulee pettävän ja happikin loppuu ja sitten sitä haukkuu itsensä laiskaksi paskaksi on aika mieletön. Kipu on kaunista, mutta ihanampaa on sen jälkeen tuleva rentous ja lämpö.