Valitsin siis vihdoinkin elämäni rakkauden, musiikin kauneuden sijaan. Nyt on ihana soittaa pianoa<3 ja muutenki moniki asia helpottu varsin huomattavasti.
MUTTA ON MULLA SILTI IKÄVÄ NIITÄ IHANIA PITKIÄ KYNSIÄ ;__; </3 mut kyl se oli sen arvosta silti.
Ei ole minun päivä kai taas tämäkään. Jotenkin tosi paha olla. Eikä ole kenenkään vika. Jos sitä pelkäätte siis.
Eikä siitä sitten sen enempää. Tässä ainakaan.