Että on oikeesti ihanaa olla kotona. Vihdoinki.<3 nyt on kyllä kaikki kohtalaisen mahtavasti. Söin ylipaljon pizzaa jaksamatta välittää siitä miten se muhun vaikuttaa, vaihdoin farkut epätyylikkäisiin röhnövaatteisiin, leikin ihanan koirani kanssa (joka oli muuten ikävöinyt mua taas ihan kauheesti), ratsastustunti oli haastava mut oon edistyny älyttömästi ja meni törkeen hyvin, sain lojua kuumassa suihkussa ihanan tutussa kellarissa ja nyt saan hengailla omassa huoneessani mut ei silti tarvi olla yksin jos en halua. Ja kohta saan mönkiä omaan ihanaan sänkyyni nukkumaan ja herätä vasta kun seuraava päivä on jo pitkällä. Aaaaaah, rakastan näitä perjantai-iltoja.<3
Jaja, mä oon kyllä muutenkin nykyään aikalailla onnellinen. Tai siis, emmä ainakaan keksi mitä multa vielä puuttuis. Niin no toki keksisin jotain jos rupeisin miettiin, mut ei mitään kovin tärkeetä kyllä. Okei, sen bussikortin haluan mut se mulle jo onkin luvattu. :'D itseasiassa äiti oli miettiny samaa.
Joo, pitipähän ihkuttaa. Minä, angstipaska, en ole enää angstinen. En tosiaan. Mä olen onnellinen, tyytyväinen itseeni ja elämääni ja rakastunu siihen todellisuuteen ja maailmaan jossa elän ja niihin ihmisiin jotka elää sitä mun kanssani.<3