IRC-Galleria

eli, kaikki tietää viisi-luonteen-piirrettäsi haasteen, johon olen itsekkin jo kerran vastannut.
haaste on ihan kiva, vastaukset aina hauskoja ja niitä on kivalueskella, mutta koska minut on haastettu vastaukseni jälkeenkin pariin otteeseen, voinen mainita tässä vielä pari paranormaalia toimintamallia, jonka jälkeen keskityn nauramaan ääreisräkäisesti muiden kummallisuuksille.
eli minut saa kyllä haastaa, mutta ennen kun sen tekee on suvaittavaa käydä lukemassa vaikka juuri tämä merkintä, ja miettiä sen jälkeen kannattaako se:)

1. aina koulumatkoilla (nimenomaisesti niillä kävelyosuuksilla) yksin ollessani minulla on tapana käydä koko luomakunnan voimasanarepertuaari läpi, syynä tupakan puute tai (etenkin talvisin) liiallisen alhainen lämpötila.

2. edellen koulumatkoilla (joskin nyt niillä piiiitkillä osuuksilla kun istun bussissa) tapanani on saada läpitunkevia, tappavia, sydämmetöntä vihaan viestiviä ja armoa anovia katseita koska rummutan jaloilla bussin lattiaa mp3 soittimesta soivan musiikin tahdissa, joka ei koskaan onnistu. siis kyllä se lattian takominen pelaa, mutta tahdissa pysyminen on taas aivan eri juttu.

3. koulussa, kaikkien raastavien ja murhaavien katseiden ja tupakanpuutostilasta kärsittyjen matkojen jälkeen, en voi välttää kuulemasta noin kahtakymmentäkahdeksaatuhattaneljääkymmentäyhdeksää kertaa että "turpa kiinni" tai "oo hiljaa".
tämä taasen johtuu siitä että suuni käy aivan jatkuvalla syötöllä ja taukoamatta, ja usea ääniaalto jonka saan sieltä ulosannettua, ei viesti mitään, ainakaan mitään sellaista jonka kukaan muu haluaisi tietää. eli lyhyesti, puhun liikaa.

4.istuessani yksin kotona koneen ääressä tai sohvalla kahvikuppi kädessä suustani saattaa hyvin juosta hädissään virke "NAAMA-APINA" tai muu vastaava. muita useasti esiintyviä ovat myös paskanakki, tuuba tai joku uliuliuliuliuli tyyppinen aivoton mölähdys.

5. hermostutan jonttua kirjoittamalla tällaista paskaa.

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. :>

haastettavat:
trashedlost
nan
jedimaster
celementine
Angora

Vastaukseni:
1. puhun itsekseni O___o
2. tuhlaan vähät rahani poikkeuksetta tupakkaan ja energiajuomiin
3. olen köyhä (katso kohta kaksi)
4. laulan itsekseni
5. olen ylihelposti addiktoituva paska (katso kohta kaksi)


Faketrix, u are the man.

mitä pitää tehdä silloin, kun tuntuu että pitäis survoo päänsä kenttähaupitsiin ja ampua se jonnekkinpäin siperiaa?

joo, perstaina taas messuilla...edelleen liikaa lössiä, vaikka huomattavasti vähemmän kun torstaina.
mutta huomattavia parannuksia torstaihin:
1. jonttu tuli messuille<3
2.lisää tuttuja messuilla, vaikka oli niitä jo torstainakin
3.ei koulua (olis kyl pitäny mennä...katso kohta yksi.)

olikos niitä enempää...ei.
tänään, lavvantaina. mitään muuta ei oo saatu jontun kanssa aikaseks kun lasagnee, joka oli liian ohutta ja siitä puuttu muskotti, mutta oli silti tosi hyvää.
kiitosnam.

torstai, mitä voi odottaa?
(messuilla oli liikaa väkeä)

olosuhteisiin nähden varmaan ihan mukava päivä. ehkä mietinnän täyteisin tähän mennessä...jos nyt ei ihan ykkös sijalla niin ainakin pääsee top kolmoseen.
huomenna taas kouluun...ei kyllä nappaa taas herätä yhtään.
kaikille varmaan tulee joskus semmosia aikoja että kun yks asia painaa mieltä niin alkaa painaa toinenkin asia ja sitten taas yksi ja niin eteenpäin? tuleehan?
mitä semmosena aikana pitää tehdä? pitääkö vaan odottaa että kaikki ne asiat joita miettii lakkaa mietityttämästä, mahdollisesti olemasta?
ja nyt kun tässä jauhan ajatuksista ja kaikesta, niin en tarkota semmosta jankaamista mistä tänään puhuttiin, se joka on kanssani niistä puhunut tietää sen kyllä. tarkoitan vaan juuri sitä että ensin yksi asia, sitten kaikki muukin.
ei vaan jaksa koko ajan vaivata pientä tyhjää päätään kaikenlaisella paskalla...miten saa ajatukset pois päästä? osasin sen joskus, mihin voi luontaiset taidot hävitä?
joskus muinoin uskottiin että siihen auttaa kun tekee reijän päähän...no, onneksi lääketiede on kokenut valtaisia edistysaskelia viime vuosisatojen saatossa. vielä kun joku psykiatri tulee selittämään kuinka saa siirrettyä ajatukset johonkin helvettiin, niin on taas paljon parempi olo.
no, luotan siihen mihin aina ennenkin että asioilla on tapana järjestyä...mutta mitä jos ne ei teekkään niin?

mitä pitää tehdä kun ei tiedä mitä pitää tehdä?
tai oikeestaan vois kysyä että mitä pitää tehdä sillon kun tietää ettei voi tehdä mitään mutta tuntuu että jos ei tee jotain niin menettää itselleen tärkeimmän asian?

jos joku nyt tulee kertoon mulle että kaikki on hyvin ja huolehdin ihan turhaan...en tiedä miten semmosesta vois kiittää.

jeh, tänään Joannalla ja mulla tulee täyteen 14 kuukautta.
ja arvatkaas, tälläkrtaa kun kirjotan tätä systeemiä, ei vituta yhtään^^
tainno yks juttu ehkä vähän...tänään on aivan helvetisti pakkasta. eikä siinä oo sinänsä mitään pahaa, mutta ei vaan pysty kykeneen olla ulkona yhtään...tupakallakäyntikin on jo työtä.
mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä.
istun juurikin hervannan uimahallissa ja kirjotan kun on taas vähän tylsää. väsyttää vähän...liekö johtuvan siitä että täällä 30 metriä maan alla ei oikein ilma kierrä, vaiko sitten tän päivän megaraskaasta, 1,5 tunnin koulupäivästä.
mutta mitäpä sitä tekeis tänään loppupäivän? no vaihtoehtoja on:
1. murikkaan salille ja pelaan sählyä
2. himaan siivoon
3. himaan pelaan boxia ja kuunteleen ulinaa siitä että pitäis siivota

musta tuntuu että löydän itseni murikasta illalla.
ja noin kolmenkymmenenkolmen sekunnin kuluttua löydän itseni tuolta ylhäältä, opiskelijankadulta, tupakalla.
adioo.

en tiedä mistä otsikko tuli tai mitä se tarkottaa.

keskiviikko, normipäivä, perus jutut eikä mitään uutta. ajattelin taas avautua teille, koska mulla ei oo mitään tekemistä. kun puhelinkaan ei varmaan oikein toimi, ainakaan en saa yhteyttä kehenkään...uusimistako vaille?
nii, että päiväkirja angst taasen tiedossa...mistäs tällä kertaa kirjottelisi?
päiväkirjan tarkootushan on että sinne voi kirjottaa omia mietintöjään ja purkaa sydäntään melkein niinkun puhuis jolle kulle, vaikkei oikeesti puhukkaan. toisaalta taasen se, että asiat kirjottaa päiväkirjaan eikä puhu niitä kelleen, tarkottaa sitä että haluaa pitää ne ihan omana tietonaan, ja mun mielestä päiväkirjan perusperiaatteisiin on aina kuulunu ettei toisten päiväkirjoja lueskella...jolloin kaiken maailman tämmöset nettipäiväkirjat kumoo tässäkin jutussä ilmaistut säännöt, ja tekee itsestään täysin turhan. mutta, kas kummaa, tässä sitä silti kirjootellaan.
mitenköhän päästiin tohonkin^?
no varmaan se päällimäinen idea tossa äskösessä oli että te tajuatte kuinka helvetin tylsää mulla on, kun kirjottelen tänne päiväkirjaan. tai sen tapaiseen.
vittu, nyt loppu tämmönen paskanjauhanta. ja kun joku loppuu, toinen asia alkaa, eli eiköhn mennä paskalle.

perskarvat soikoon...
vituttaa taasen syvästi. joo, ihan rensseli päivä oli koulussa, paitsi että edelleen vaivaa ne vitun nollat jotka seisoo siinä saatanan opintokortissa. nojoo, suurin osa niistä viimevuoden jo suoritettuja nollia, mutta kuitenkin. motivaatio taas täysin kadoksissa...mutta sekös nyt muka olis uutta.
oon varmaan tulossa hulluks...mikä laittaa ihmisen aatteleen toisesta/toisista ihmisistä semmosta jonka tietää mahdottomaks? ei se voi olla luottamuksen puutekkaan...onko se sitten vaan sitä että välittää siitä/niistä ihmisestä/ihmisistä sitten niin paljon että pelkää vaan koko ajan pahinta? kai siinä on jonkinmoinen itsesuojeluvaistokin messissä...tiedä häntä, ehkä mä oon vaan taas nukkunu liian vähän.
rupesin tänään miettiin vanhoja kavereita. ala-aste aikasia, jopa yläasteen tuttavuuksia. helvetti kun tulee nähtyä kaikkia liian vähän. aikaa olis kiva olla johonkin muuhunkin kun koulunkäyntiin. helpottas huomattavasti jos nyt jossain vaiheessa sais semmosen kämpän puolikkaan jostain vähän lähempää koulua, jäis vähän sitä omaa aikaakin...ja sais saatana nukkua vähän pidempään. taas aamulla herätys klo. 05.30...mutta niinkun eräs pitkätukkasoftaaja kerran niin osuvasti mainitsi; "sankarit heräävät aikaisin".
eniten tässä kohtaa vituttaa kuitenkin se, ettei ikinä tajua harkita sanojaan ennen kun on ne suustaan pihalle päästäny. itseasiassa mua ei vituttais just nyt yhtään niin paljoo jos olisin vaikka mykkä tai jotain. tai jos vaikka ei pystyis kirjottaan tekstiviestiä kello yheksän jälkeen. no okei, riittäs sekin että oppis harkitseen mitä kirjottaa niihin tekstiviesteihin.
ei paska, nyt on pakko mennä nukkuun...muuten pääse millään huomenna ylös...ja jos vaikka olokin vähän paranis...


kellään tarjota mulle yhtään tupakkaa?