IRC-Galleria

ja taas duuniin!
huomenna vapaata <321½

10 tuntii duunii takana :DDD tuli tienattuu suunnilleen 100e ;)

http://www.youtube.com/watch?v=Ldj3W13V1xk

---

http://vyohyke.blogspot.com/

Vittu tätä elämää....

I want something, something to say "it's mine".... Something to hold, here and now, then and forever...Tell me it's nothing more but time that makes us cold, say there's no one else you wanna hold..ever...



yksinäistä.....

pakko saada jostain röökii

DODI! nyt sit alan kattoo Lostin kolmatta kautta ^^

vatsa sekasi, pää ja kurkku kipee, väsyttää, mut pakko sitä vaa on aamuvuoroo jaksaa painaa ><

töihin pitäs jaksaa mut ei millää tahtois :<<<<

Miten sanotaan? äiti opetti. Tack. Kun isä tuli töistä, kun se tuli, oltiin varpaillaan. Leikittiin kotia, tai äiti leikki ja minä pakenin. Veli valloitti maata. Enimmäkseen kylmää asfaltia kierroksen jälkeisten mainkinkien lomassa.
Ja kun se tuli kotiin. Käymään, oli ajettu pois, isä "rasvaletti tuli kotiin" ja näytti saksia, "tulekkos poika järkiis. Letti pois, letti pois!" Se kirosi. Ja äiti. "Älä nyt. Ei se pahalla. Ei se, kun sillä on tuo sydänkin." Ja sitten, poika, kääntää katseensa minuun. Ojentaa muovikassin, musta pitkä nahkatakki. "Kiitos."
"Pidä tyttö ittes hengissä, nähdään." Ja niin se lähti taas. Pitkine hiuksineen ja nahkatakki olalla. Oli se komea lievästi kihartuneine hiuksineen. Varmasti olisin nainut sen, jos ei ihan veli olisi ollut. Varmana olisin.
Ja isä kirosi. Kaikkea kanssa, taas joku elukko päässyt nahoistaan tuollaisen huuhaan tähden.

Hämärän pimeään
piirretty merkki
pelko,
jota ei saa koskettaa
Tulehtuu.

Vaan elukot ei kasvata tekonahkavaatteita. En minä nahkaa päälleni pukisi, virtasihan minussakin hipin verta. Äiti. Loput olivatkin sontaa. Mitäs muutakaan, isältä.
Viikonloppu veljen luona. Rotsi naulassa ja mä mietin miltä se kämppä olis alkuperäisessä kunnossaan näyttänyt. Piti kait olla valkoiset seinät, ei hiekkadyynien haalean kellertävät. Tupakan tunkeva, nenää kutkuttava katkera haju. Mä avasin suuni. "Voitko sä auttaa mua?" Katsoi mua vain vakavana. "Mitä sä tolla tarkotit?" kysyi "Hommaa mut pois sieltä" sai vastauksekseen. Katse.

Hyppää auton alle,
ei tällä
ei toisella
puolella kukaan odota.

"Otatko kahvia?" se kysyi. "Joo, jos on maitoa." vilkasi jääkaappiin ja otti mitallisen puruja pois. "Entäs teetä?"
Sunnuntaina istun rautatiesillan kaiteilla. Kuuntelen, huuda sinä. Minä olen mykkä, kun kukaan ei kumminkaan kuulisi. Hyppään. Tielle, jonka yli katsoo vasta jalkoihin jäätyämme. Veli nappaa leikkisästi kainaloonsa ja sai hymyn mun kuolleille kasvoille. Ja ne sen kihartuvat hiukset leikki tuulen kanssa omaa somaa leikkiään, aurinko varasti pilkkeen silmäkulmasta ja vaihtoi sen omaan lämpimään iltaruskoonsa. Täällä, nyt. Kotona, kohta.

Hiljaa huuhtoutuu tunkkaiseen ilmaan naisen viimeinen huuto. Isä ei ollut hautajaisissa. Se oli vangittu matkalla Suomeen, joten meitä oli vain kaksi jäljellä leikkimässä elämää. Elämällä. Ja mä sen kiharilla hiuksilla ja sen hymyllä, kun se soitti kitaraa iltaisin. Koitti kovasti väittää, että mäkin vielä oppisin.

Välillä mä ihmettelin, miks sillä ei ollut ketään.Kun kysyin, se vain vastasi, et "onhan mulla sut" ja vaihtoi aihetta.
Mä itkin äitiä iltaisin, itkin isää, häpeää. Itkin veljen kitaran soittamia nuotteja ja omia ajatuksiani. En saanut itseäni sänkyyn, en saanut ummistettua silmiäni syyskuun iltaan.

Hautamme olkoon se raja, koska musta multa on tukkenut silmiemme suolaisen virran...




Mahtuisitko tähän,
tulisitko tänne asti?
Tietäisit kulkeneesi liian pitkän,
liian pitkän matkan.