kello on puol kolme aamulla ja ei vaan millään saa unta kun miettii vaan kaikkee kauheeta ja noloo paskaa mitä on elämänsä aikana onnistunu tekeen ;a;
Ja sit tulee se paranoidi fiilis kun ajattelee et kaikki ihmiset jotka ikinä oon tuntenu muistaa nää nolot ja ahdistavat tilanteet ja pitää mua iha persreikänä.
Täst kaikest taas seuraa semmoi paniikki, itku, nauru kohtaus ja toiveet siitä, että ois syntyny jokskuks selkärangattomaks otukseks jolla ei oo minkäänlaista aivokapasiteettia.
my brain is torturing me