Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani
En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa