Laittaa kenkiä jalkaan, on lasia maassa.
Pienen elämän päässä hän äkkiä häviää.
Hän hakee avaimia,
menneessään tiensä päässä,
sormet jäässä.
Eikä taas kiirettä minnekään.
Hän hakee voimaa, tämän päivän sarkaan.
Arjen sankari nousee ja käy,
kaupungin korkeimpaan torniin käy.
Ei hae avaimia mennessään,
tajuaa tulleensa tiensä suhteen järkensä purkutuomioon.
En sano muutaku ei saatana ja haluan takas nukkuu tai edes takas yläasteelle. Kiits.
Liikaa isojen ihmisten asioita edessä, en pysty.
En ainakaan tänään.
Enkä tiedä kyllä jaksanko huomennakaan.