Tulihan se nuha sieltä. Tai okei, ei oikeastaan nuha vaan ihan kurkkukipu.
Nomnomnom kun yrittää nielaista niin tuntuu kuin kurkku ois hiekkapaperia, hemaisevaa.
Ja päivä ei voi olla kiva kun tajusin että mulla on tullu ikävä The Islanderia (ja suomeksi sanottuna Marcon ääntä siinä) niin nyt sitten sorruin iskemään sen mp3:lle ja tunnetusti kun antaa ensin pikkusormen, seuraavaksi menee käsi ja sitten loppuruho perässä, niin mul on kohta mp3 täynnä Nightwishia taas.
Mutta voi hemuli, on se silti hieno biisi.
Now his love's a memory
A ghost in the fog
He sets the sails one last time
Saying farewell to the world
Anchor to the water
Seabed far below
Grass still in his feet
And a smile beneath his brow
This is for long-forgotten
Light at the end of the world
Horizon crying
The tears he left behind so long ago