Käytiin eilen löytöeläintalossa katsastamassa, josko meille löytyisi oma pienokainen. Ja löytyihän sieltä! Maanantaina pääsemme siis hakemaan Emmin. Musta, lyhytkarvainen kisu pääsee silloin uuteen kotiinsa. Minusta ja Annesta tulee yhteishuoltajat hyljeksitylle pikkikisulle. Tai no.. Ei se nyt niin kovin pieni ole, aikuinen jo.
Olisi siellä ollut pentujakin, mutta kun saavuttiin kissojen huoneeseen, osa vain luimisteli häkkiensä perällä, osa jopa sähähteli meille. Emmi sen sijaan tuli ihan häkin etureunaan, kehräsi, puski ja naukui niin, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, että se halusi kotiin meidän mukaamme.
Loppujen lopuksi kävi ilmi, että Emmin oli pitänyt lähteä HESY:n jo puolilta päivin, mutta hakijat olivat myöhässä. Todettiin,että tämä oli viimeinen merkki siitä, että Emmi on meidän.
Ensi viikolla katsotaan, miten Emmi sopeutuu, mutta kaikki kolme ollaan oikein luottavaisesti liikkeellä.
Tervetuloa, pikkuinen Emmi!