Heräsin tänään seiskan aikaan illalla, ja nyt ei sit yllättäen väsytä. Kaiken lisäksi luulin tuossa kahden aikaan, että kello on kaks iltapäivällä eikä yöllä. Siitä siis tietenkin lähdin loihe lausumahan, jotta olisi Pakana-miitti parin tunnin päästä. Ihmiset siinä tietenkin kummasteli, että miksi ihmeessä järjestää tapaamisia keskellä yötä.
Ei vaan taas sytytä.
Tajusin sitten kolmen aikaan, mistä ne immeiset oikein puhuivat.