IRC-Galleria

Pentagon kritisoi Washington Postissa julkaistua sarjakuvaa:
http://americablog.blogspot.com/2006/02/pentagon-trying-to-censor-top-us.html

Kurikassa 9-vuotiaan siskonsa tappanut 14-vuotias ilmeisesti on myös tämän hienon galleriamme käyttäjä, iltalehden artikkelissa puhutaan.
Niin mauttomaan ylilyöntiin kuin sorrunkin, missä Jallu luuraa?:
http://irc-galleria.net/search.php?nick=&name=&ageMin=14&ageMax=14&city=kurikka&community=&categoryid=&channel=&ircnetworkid=

Pahoittelen.

Mutta pakko sitä on miettiä mistä 14-vuotias saa päähänsä tappaa pikkusiskonsa? Ja kyseessä ei edes ollut mikään "vahinkolaukaus".
Geenit? Agressiivisuus? Itsepuolustusta se ei kuitenkaan ollut.
Miettikääpä tovi sitä että tämä sama ihminen pystyy sanomaan koko loppuelämänsä ajan "minä olen tappanut, oman sukulaiseni". Mitä hänen päässään liikkuu kun hän ajattelee asiaa? Katumusta? Vai kenties ylpeyttä siitä että on tehnyt jotain sellaista, mihin suurin osa ihmisistä ei pysty koko elämänsä aikana?
Todellisuutta kuitenkin on, että poika joutuu syömään psyykelääkkeitä pitkän aikaa. Saakohan hän koskaan takaisin tukiverkkoaan, mitä perheeksi kutsutaan? Tai huoliiko mikään muukaan perhe häntä? Miettiikö hän koskeeko lait enää häntä, selvisihän hän kuitenkin yhdestä pahimmista rikoksista pelkällä näpäytyksellä?

Ikävä kyllä, tapahtuman myötä teinin elämänsuunta on määrätty. Täyskäännöksen tekeminen ei onnistu, vaikka ulkoiset merkit asiasta voisikin muuttaa.
Hän tulee aina muistamaan.

Alkoholismi, itsesääli ja itsemurha?
Rikollisuuden ja laitoshoidon kierre?
Tuki ja turva uskonnosta (poistumaton syyllisyydentunne)?

Entä miten meidän pitäisi suhtautua häneen? Miten sinä suhtautuisit jos hän tulisi kouluusi tai työpaikallesi?
Miten kuvittelisit muiden suhtautuvan sinuun, jos olisit 14-vuotias siskonmurhaaja..?

- Piski