Gallerian etusivullakin vilahtava DNA:n mainos kehottaa rikkomaan idyllejä.
Oli se jo pikkuhiljaa aikakin kun firmat rupeavat kaupallistamaan normeista poikkeamisen. Niillä on vaan aina ollut niin kiire yrittää luoda omaa imagoa, kopioimalla ihmiselle tuttuja labeleita. Kuten TeleFinlandin Che Guevara -viittaukset. Vapaustaistelijoihin on loogista viitata kun myydään liittymiä, eikö?
Pahoin pelkään että ihmiset ei näe juuri tuota kuorta syvemmälle.
Minun oma suhtautumiseni normeihin?
Kaveri keräsi kortteja kämppänsä lattialta, ja minä heitin niitä kerta toisensa jälkeen kohti kattoa kuin pikkulapsi.
Entäs kovaan ääneen puhuminen julkisella paikalla, oli aihepiiri ja ympäristö sitten mikä tahansa.
Aivan sama julistanko kovaan ääneen baarissa meidän olevan jumalia kaverilleni, vaikka portsari seisoo vieressä. Tai puhunko äänekkäästi uskonnosta ja satanismista, kun viereisessä pöydässä istuu eläkeikäinen nainen, ilman muita häiriötekijöitä kuin vapautunut keskustelu meidän pöydässä.
Tietenkin niiden pikkuasioiden, joita rikoksiksikin voitaisiin sanoa, lisäksi on se suurin normi:
Parisuhde ja avioliitto. Lapsi.
Nämä ovat niitä asioita joita vanhempani minulta odottaisi. Olen kuitenkin perheen nuorin. Henkilökohtaisesti avioliittoon en tule taipumaan. Miksi minä haluaisin lokeroida rakkauden tunteen johonkin "laatikkoon" nimeltä avioliitto? Rituaalin voimaa en voisi kieltää, enkä myöskään sitä miten tärkeää se olisi erittäin monelle naispuoliselle henkilölle.
Kuinka moni oikeasti enää uskoo onnellisuuden kaavaan? Lapsuus - koulu - työ - avioliitto - lapsi - eläke ja mökki.
Voin myöntää että itse mietin usein sitä, pyrinkö rikkomaan normeja vain sen takia että ne ovat olemassa. Avioerossa ihmiset rikkovat sen lupauksen minkä he hääpäivänään tekivät. Poikkeuksena ne ihmiset jotka asiassa onnistuvat (propsit Terolle ja Kaisalle, joiden häät hyvällä tuurilla ovat tänä kesänä). Vähemmistö.
Joutuisin käsittelemään tätä asiaa syvemmältä.
Onko onnellisuus pysyvä tila vai ei? - käsittääkseni ei. Jatkuvan onnellisuuden tavoitteleminen on hulluutta.
Onko lapsien hankkiminen itsekästä vai ei? - On, jos ollaan humanisteja. Maailma on ylikansoitettu. Vasta-argumenttina tietenkin voidaan sanoa omien geenien jatkaminen. Tässä asiassa riitelen itseni kanssa.
Onko kihlasormus tärkeämpi kuin lause "minä rakastan sinua?" - Ei ole. Tämä riippuu mikä ihmisen perspektiivi asiaan on. En koskaan ostaisi kihlasormusta, ja olen useasti nähnyt ihmisten joilla sellainen on pettävän tulevaa puolisoaan.
Käsite omistautumisesta, sitä on häät. Sisältö on verhottu rituaaliin, jonka läpi suurin osa ihmisistä ei edes HALUA katsoa.
Normit. Niiden rikkominen on vapauttavaa. Kun repii laatikosta yhden seinän alas, huomaa olevansa huomattavasti vapaampi. Nyt minun täytyisi rikkoa se suurin normi.
- Piski