Oxford 20. maaliskuuta klo 19.36
Mies katkaisee tytön autosta polttoaineletkun tämän ollessa varhaisella illallisella ystävänsä luona ja katselee sitten, miten asfaltille lirisee bensiiniä ja miten se juoksee alas mäkeä poispäin autosta samalla kun jäljelle jäänyt lätäkkö alkaa haihtua hitaasti ilmaan.
Muutaman minuutin kuluttua hän näkee tytön tulevan talosta, seuraa tämän autoa puolisen kilometriä maaseudulle päin ja panee tyynesti merkille, miten tyttö ohjaa ajoneuvonsa tien reunaan moottorin alkaessa piiputtaa.
Mies sammuttaa ajovalot, kääntää virta avainta ja antaa auton rullata hiljaa pysähdyksiin viidenkymmenen metrin päässä tytön takana. Hän kuuntelee tytön yrittäessä turhaan käynnistää janoon nääntynyttä moottoria.
Hän nousee autosta ja astelee sitten verkkaan tienviertä pysytellen pois kuutamosta ja seuraten pientareen mosaiikkimaisia varjoja.
Tyttö näkyy pelkkänä siluettina kuun keltaisten säteiden heittyessä häneen talon takaa ja valaistessa puiden oksat ja lehdet heidän yläpuolellaan.
Miehen kenkiä peittävät muovipussit läsähtelevät pehmeässä maassa. Hän kuulee oman tasaisen hengityksensä sen osuessa kasvoja suojaavaan visiiriin. Hän nopeuttaa askeliaan
Tyttö lakkaa kääntämästä avainta virtalukossa ja katsoo ympärilleen ikkunoista, mutta ei näe miestä, joka astelee syvissä varjoissa autoa kohden.
Mies näkee tytön ottavan matkapuhelimensa matkustajan istuimelta. Vielä kaksi askelta, ja hän on ovella. Hän avaa sen ja kumartuu sisään skalpelli edellä.
Tyttö kirkaisee, ja hänen otteensa puhelimesta kirpoaa ja laite liukuu hänen syliinsä ja edelleen auton lattialle.Liikettään pysäyttämättä mies kumartuu tytön puoleen ja kohottaa kätensä. Tyttö ei näe hänen kasvojaan niitä peittävän pleksin läpi.
Tyttö alkaa vapista, hänen suunsa on auki, kauhu saa hänet mykistymään. Kun hän on kirkaisemaisillaan, päällekävijän vapaa käsi iskeytyy voimakkaasti hänen suutaan vasten. Miehen kasvot ovat nyt aivan lähellä, visiirin läpi nähtynä hänen mustat silmäteränsä ovat valtavan suuret.
Kipu alkaa neulanpistona, mutta hetkessä se leviää tytön rintaan. Epäuskon vallassa hän tuntee miten hänen sisuksistaan purskahtaa ulos nestettä, joka kastelee hänen puseronsa. Veitsen terä tuntuu kohoavan ylös niskaan ja työntyvän yhä syvemmälle lävistääkseen hänen aivonsa.
Hän värisee kauttaaltaan, ja hänen kurkustaan lähtee ulvahdus. Huudosta loppuu voima ja se tukahtuu.
Samassa hänen suustaan purskahtaa verta kojelaudan yli tuulilasiin.
Muutamaa sekunttia myöhemmin tyttö oli kuollut.
*Prologi Michael Whiten kirjasta Luciferin Liittolainen*