Repomies: Vaarilla on saari, se vaarin saari on! Martti Ahtisaari, sai Nobel-palkinnon! Hyvä Martti! Ai, ai, vaareja, joita ei Nobel-palkita, mutta meidän vaarilla, Nobel-pysti on!
Pöysti: No nyt ei ollu taas mitään järkee tossa!
Repomies: Oli kyllä.
Pöysti: Ei ollu mitään järkee!
Repomies: Oli, joka sana resonoi.
Pöysti: "Ai, ai, vaareja"?!
Repomies: Niin. Ai, ai, heitä mitättömiä vaareja.
Pöysti: "Joita ei Nobel-palkita"?
Repomies: Niin, ai, ai, heitä.
Pöysti: "Mutta meidän vaarilla, Nobel-pysti on"?
Repomies: Niin on meidän vaarilla!
Pöysti: Onks sun vaaris Martti Ahtisaari?
Repomies: Ei ole, kyllä.
Pöysti: Noni! Eli teidän vaarilla ei ole Nobel-palkintoo!
Repomies: JUMALAUTA! Riimittelin itseni pussiin siinä, kieltämättä!
Pöysti: No niin teit.
Repomies: Ei ole Ahtisaaren sukua minä, kyllä. Se on myönnettävä.
Pöysti: Sä olet niin sekaisin, että jos sä olisit vielä enemmän sekaisin sä et olisi yhtään enempää sekaisin, koska ton enempää ei voisi olla sekaisin!
Repomies: Mutta ei laulun sanoja pidä ottaa kirjaimellisesti!
Pöysti: No, se on kyllä totta...
Repomies: Se on vähän vertauskuvallista tekstiä. Vähän niinkuin Mauri Sarjola. Huumeissa.
Pöysti: No scheissee se oli kuitenkin!
Repomies: Vai kuka sen tietää että kuka näitä Sarjolan tekstejä tekee? Voi olla hyvin hänen vaimonsa!
Pöysti: Ihan sama!
Repomies: Tai vaimon ystävätär! Pöysti! Menet ja tutkit kuka on sanoittanut äsken kuullun kappaleen!
Pöysti: TÄH?!
Repomies: Onko sen tehnyt sen vaimo, vai sen kaveri, vai joku muu?
Pöysti: Sun tekemältä se kuulosti!
Repomies: Ai kuulosti?
Pöysti: Joo!
Repomies: Ai tunnistit minulle tyypillisen polveilevan trokeen?
Pöysti: Tunnistin et se oli sekavaa paskaa!
Repomies: Et hauku Mauri Sarjolaa!
Pöysti: En hauku Mauri Sarjolaa, vaan haukun sua!
Repomies: No minua saat haukkua.