![Dreamer[x]](/img/bashi/1x1trans.gif)
Poika pomppi hangessa kuin mikäkin gaselli ja minä vaan nauroin selässä, se oli niin mahtavaa! Timppakin nautti täysillä kun pääsi juoksemaan loman jälkeen! No siellä me sit mentiin ja päästeltiin höyryjä, Bella sekä Timppa. Poni ei kyllä pysynyt meidän perässä vaikka yrittikin.
Päätettiin sit vaihtaa menopelejä ja Mira puolestaan meni Timen selkään ja mä Bellan. Siinä sitten oltiin menty vähän aikaa ku kuulin Miran huutavan et Timpalle tapahtu jotain. Käännyin katsomaan siihen suuntaan ja näin että Mira oli tullut alas Timpan selästä ja heppa piti oikeaa etujalkaansa ylhäällä. Ravasin äkkiä pojan luokse ja näky oli järkyttävä... Jalka oli vääntynyt polven alapuolelta ja roikkui löysänä. Aloin heti itkemään ja yritettiin soittaa Miialle ja Jusulle mut kumpikaan ei vastannu. Mira soitti sit tallimestarille ja se puolestaan eläinlääkärille. Odotettiin kylmässä about 20 min apua. Timppa ei voinut yhtään liikkua mutta ei sillä kipuja näyttänyt olevan koko ajan korvat hörössä ja ihan normi ilmeellä. Laitoin sille villatakkini ja huivini että edes vähän olisi lämpimämpi ja hieroin lihaksia koko ajan. Lopulta Saija tuli kävellen paikalle ja sanoi että jalka vissii kokonaan poikki. Mira lähti hakemaan Bellalla Timpalle loimea. Saija soitti Villelle että tulisi katsomaan jalkaa. Odotettiin siinä sitten jonkin aikaa ja Ville tuli traktorilla paikalle. Tutki jalkaa ja sanoi et nyt on kyllä lopetus hevoselle parasta... Siinä vaiheessa sain todella ison itkukohtauksen. Ei siinä mikään auttanut. Oli pakko ajatella hevosen parasta, ei ollut järkeä antaa raukan seisoa pakkasessa paria tuntia eläinlääkäriä odottaessa kun olisi varmasti antanut saman tuomion... Minä itkin Timppaa vasten ja puhuin sille ja Saija riisui siltä kaikki varusteet. Ville kävi hakemasta Traktorista kiväärin. Hyvästelin rakkaani, kävelin 5m päähän ja kaaduin maahan polvilleni. Itkin kuin hullu. Kuului laukaus, käännyin katsomaan ja takajalat potkivat vielä. Käännyin äkkiä takaisin ja kuului toinen laukaus. Siinä se sitten makasi, elottomana veren keskellä.
En muista miksi sitä sanotaan kun järkyttyy niin paljon ja hengittää tyyliin sekunnin välein voimakkaasti, niin minä tein, tuntui että pyörryn kohta ja happi ei kulje. Kävelin Timpan luokse ja painoin pääni sitä vasten ja silitin käsilläni sen turkkia, nyt ei ole enään mitään hätää, sanoin sille ja itkin... Saija sanoi muutamien minuuttien päästä että pitäisi lähteä. Nousin traktoriin ja rakkaani jäi sinne, niin myös osa minua </3
Tällä hetkellä pystyn vain itkemään, kipu on aivan valtavaa enkä ole vieläkään käsittänyt että se on kokonaan poissa, poissa ikuisesti...
Kiitos, ystävä näistä vuosista joina olet minua opettanut ja ollut paras ystäväni. Lepää rauhassa <3
rakas :3 <3
<3