Päivä alkanut (ja jatkunut) suht paskasti. Nukuin ensinäkin pommiin, kun en jaksanut sängystä nousta ennen kello yhtä. Viiviltä yritin totta kai pummata kyytiä, mutta tuloksetta. Edessä siis kävelymatka. Siivosin lattialta Rudyn jättämät mielenosoitukset myöhäisestä aamupalasta ja lähdin tarpomaan. Koti-työpaikka väli oli, tai ainakin tuntui, about miljoona kertaa pitempi kuin olin kuvitellut. Laukku hajosi matkalla kaksi kertaa ja viimein perille päästyäni olin hiestä läpimärkä, väsynyt ja kaiken kukkuraksi noin 20 minuuttia myöhässä.
Tähän mennessä töissä sujunut ihan hyvin. Ensimmäinen asiakaskin toivotti reippaasti hyvää viikonloppua. Toivottelin tietysti takaisin ja aloin vasta jälkeenpäin miettimään, että "hetkinen..." Lyhyt työpäivä on jo muutaman tunnin päästä pulkassa ja autokyyti kotiin odottaapi!
Sentään yksi mukava ylläri tällä päivälle. Mua ei ole ainakaan vielä unohdettu...