Ken viel Tuonelaan käy?
Ken kulkee kohti omaa tuhoaan?
Kiroaa,
huutaa,
itselleen tarinoita sepittelee.
Totuutta välttelee,
sitä pelkää,
kammoaa.
Tuo pieni ihmisparka,
silputtu sielu,
sydän revitty.
Itselleen tuhoa aiheuttaa,
väkivaltaa harjoittaa.
Itsensä maailmalta piilottaa,
väkivallan uhri.
Henkisenheikkouden prototyyppi.
Onnellisuudesta tuli myytti.
© Draugore