Se tunne kun kaipaa entisen hyvänkaverin yhteisiä ihania aitoja muistoja takaisin, mutta se on jo mennyttä ei ole enään meitä...
Haluisin kokee ne kaikki ajat uudestaan, vaiks riideltiin aina me kuitenki sovittiin. Mut kui must jotenki tuntuu et täst askeleest ei tuu
enää sovintoo.. Must tuntuu et mun elämä ei oo enää ennallaan ilman
sua sillä olit see joka sai vaan ja ainoastaan mut onnelliseks vaiks oliki
niin huono päivä... ): Mut kai se on irrotettava ote lopullisesti vaiks
olis kuin vaikeeta, mut meil on noi ihanat pikkusetki neki rakastus toisiinsa, mut kai se on vaa näin tehtävä... Rakastan sua silti tapahtus
ikinä sit mitä vaa ja missä vaan!