Kesäyös nuoren miehen tunneryöppy. Hameenhelmaan, tuuli tarttuu.
Matkal arkkuun heinä suussa hymyilen, näin on pellolla esi-isät tehny jo taikojaan.
Aitoi tunteit, jaa mites muutenkaan, mut ois kotikasvatettu tänne kulkemaan.
Kerron daamille tarinoita, runoja, vien kattoo kallioit, peltoi ja puroja.
Vapaa herra, ni ei oo kesätöit, ni voi kirmata öit ilman häiriötekijöit.
Keskel peltoo, tai keskellä Suomee, mä käännyn ainoastaan mun rakkaani puoleen.
Vuolen puusta sormuksen ja piipun, ja niin kuin mun kaimani öisin mä liikun.
Hoilaan laulun kun aina voi laulaa, ja otan sut mun syliin ja suutelen kaulaa.