IRC-Galleria

Olis yks toive..Mikäli siellä semmosia vielä myydään.. yks koriste-esine.
Jos joku ostais ja postittais? Lähetän rahat semmoselle kuka löytää ja on sen verran luotettava heti oitis!

Ootte niin ihanii
Selailin eilen taas Eerikan kuvii mitä en yleensä tee,ku siit tulee niin hirvee olo
Ja itkuhan siin taas tuli,mut uus päivä uudet kujeet

Jos kaikki olisi menny ku ois pitäny meillä oltais vietetty äskettäin 1-vuotis synttäreitä

Oli ihan hirvee lukee,ku alko pukkaa muistoi :'(

http://www.iltalehti.fi/perhe/200907309918497_pr.shtml

Mikä äiti on?

Äiti on kuin nojatuoli, jonka sylissä ei paina huoli.
Äiti on kuin iso matto. Sen sylistä näyttää avaralta maailman katto.
Äiti on kuin CD-soitin, levyä se vaihtaa, itse koitin!
Äiti on kuin iso hella, talvella sen vierellä ei tarvitse palella.
Äiti on kuin kristallimaljakko, kauniimpi kuin hevosvaljakko.
Äiti on kuin värikäs taulu, välillä pääsee väkisinkin nauru.
Äiti on kuin iso etuseteli, sen jos hukkaa nousee meteli.
Äiti on kaikille tärkeä, äiti on nääs se jolla on vähän järkeä.
Äiti on se joka kaikki jutut kuuntelee ja loppupeleissä hyviks muuntelee.
Äiti tahtoo lapselleen hyvää, antaa pienelle rakkautta syvää.
Ja sitten kun on aika erota, hyvät muistot teräviksi terota.

Lisää tämä päiväkirjaasi, jos arvostat äitiäsi edes vähän.

Hirveesti en oo koneel jaksanu roikkuu ku joutuu joka aamu nousee klo. 5,YÄK!

Koirien kaa pukkaa hermon riekaleet olla kovil ku Nanna on ruvennu harrastaa kaikenlaisii tuhmuuksii,mm. tän kuun aikaan rikkonu pari iskemätön paitaa,syöny ompelurasian,peten punkkaa yms yms..

Joillekin tietyille kerron et nyt on resepti haettu ja varmaa ens viikol alan niitä popsimaan,katellaa sit miten käy ;) *shhhhhh*

Kohta onki jo se aika jos kaik ois menny ku ois pitäny ni meillä vietettäisiin 1-vuotis päiviä.. :(

Eipä kai täs sit sen kummempii :D Facebookis ainaki voi käyä päivittäiset vitutuksen aiheet tavaamas :D

Minulla on jalassani kenkäpari.
Ne ovat rumat kengät.
Epämiellyttävät jalassa.
Vihaan kenkiäni.
Joka päivä käytän niitä ja toivon, että minulla olisi toiset kengät.

Joinakin päivinä kenkäni tekevät kipeää, että en usko voivani ottaa
enää yhtään askelta.
Silti pidän niitä edelleen.
Minua katsotaan pitkään näissä kengissä.
Ne ovat myötätuntoisia katseita.
Näen toisten silmistä, että he ovat iloisia, että nämä ovat minun
kenkäni eivätkä heidän.

He eivät koskaan ota kenkiäni puheeksi.
Jos he saisivat tietää, miten kauheat nämä kenkäni ovat, se saattaisi
tehdä heidän olonsa epämukavaksi. Jotta kukaan todella ymmärtäisi
näitä kenkiä, niillä pitää kulkea.
Mutta, kun olet kerran laittanut ne jalkaasi, et voi koskaan ottaa
niitä pois.

Nyt olen huomannut, etten ole ainoa nainen, jolla on tällaiset kengät.
Maailmassa on monta paria näitä.
Jotkut naiset ovat kuin minä, heihin sattuu päivittäin, kun he
yrittävät kulkea niillä.
Jotkut ovat oppineet kulkemaan niillä niin, ettei satu ihan niin
paljoa.
Jotkut ovat käyttäneet niitä niin pitkään, että menee päiviä ennen
kuin he muistavat miten paljon
heihin sattuu.

Kukaan nainen ei voi ansaita näillä kengillä kulkemista.
Silti, näiden kenkien vuoksi olen vahvempi nainen.
Nämä kengät ovat antaneet minulle voimaa kohdata mitä vain.
Ne ovat tehneet minusta sen joka olen.

Tulen ikuisesti kävelemään lapsensa menettäneen naisen kengillä.

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Joku kerjää vissii uutta naamarii,levittelee luvatta kuvii,kiva kiitti,pakko vissii koht piilottaa kaikki.

90% Kaikista nuorista saisi paniikkikohtauksen jos Tokio Hotel seisoisi kymmenkerroksisen talon katolla, valmiina hyppäämään. Kopioi tämä jos kuulut siihen 10%, joka ottaisi popcornia ja ystävänsä mukaan ja menisitte talon alle ja huutaisitte: JUMP ! JUMP ! JUMP !