Noh, paljon on tapahtunut siitä asti ku muutin takas Suomeen.. Siis kun asuin Norjas ennen... Nyt lähiaikoina on mennyt paljon huhuja musta.. ja kaikki tietenkin uskovat niitä... =( En oo ollu tavallinen vähään aikaa.. enkä aio enää ollakkaan.. koulussa ehkä joskus haluan olla yksin.. Joskus kiellän ehkä tekemättä jotain... Kävelen pois kaverilta.. Suutun helposti... Itken.. Istun nurkassa,kaikki ajattelevat semmosta paskaa että säälin itseäni.. mutta en sääli sillä tavalla että haluan huomiota.. säälin itseäni ja yritän ymmärtää mitä minussa on vikana.. ajat Norjassa on ollu vaikeita... Minulla ei ollut paljon kavereita,minua haukuttiin,lyötiin,jne.. joka päivä(paitsilauantaisunnuntai)... Ja sillon kun kysyn niiltä kenestä minä muka olen puhunut paskaa, että mitä mä oon sanonu niistä.. mutta ne ei vastaa.. sanoo vaa jotai paskaa takas... oikeesti, vittu.. tää pilaa mun elämän.. kirjotan tän tekstin vaa ku haluun et ihmiset ymmärtää en jaksa kirjottaa sitä mun toiseen päiväkirjaan koska sitä te ette nää.. mutta kun kirjotan tänne te näätte... en oikeesti tiiä mitä tehdä.. Ainakin se hyvä juttu täällä on meidän koulussa ettei kaikki pojat tuu puhuu paskaa mun etee ja potkasee mua.. (niinkuneainanorjasteki) Toivon että ymmärrätte mitä tarkotan... En oikeesti oo hyväl tuulel ni sori teille jos sano jotai rumasti... joskus en vaikka meses jaksa vastata ku "..." ja sitte kaikki suuttuu.. mut sori.....
-Tawuux
