Tyttö herää aamulla, avaa silmänsä,/
koittaa saada selvää, mielestänsä./
Tuntuu et heräis painajaisuneen/
ja haluais takaisin, vaipua uneen./
Ei haluais herätä, tai edes jatkaa,/
ei millään matkaa enää jaksas jatkaa./
Tyttö on todella pahasti masentunut,/
melkein kaikesta koko ajan ahdistunut/
Tarvitsis ihmisen joka pelastaa,/
joka halais pois murheet ja rakastaa,/
mut sekin on pois, monta kertaa otettu,/
eikä suhteet toimi, on sekin todettu./
Ei tyttö tajua, miks on hänet kirottu,/
kaikki hyvä elämästäns poistettu,/
mutta hän on ollu todella sitkeä,/
mutta tyttöpieni, ei jaksa enää itkeä./
Ei enää, Ei yhtään enää
On liian vaikeeta herätä, liian haikeeta elää
Ei tytöllä kestä enää pää
On liian paljon kestetty, liian kauan yritetty
Nyt olis vuoro, mennä taas kouluun,/
ei tyttö jaksais mut sinne hän joutuu,/
taas kestämään kun muut häntä pilkkaa./
Ei tunne ketään, joka ei häntä dissaa,
eikä ketään jonka kans ois välkällä./
Ei kukaan huomaa tyttöä käytävällä,/
taaskaan ei kukaan häntä lohduta,/
vaikka tytön kyyneleet, valuu pitkin kasvoja./
Tyttö vain miettii, mistä saa voimansa,/
kun on monta kertaa jo menettänyt järkensä./
On myös kadottanut elämästään valon,
sen valon joka tuo elämänhalun/
ja se halu antaa voimaa unelmoida,/
paremmista ajoista, jotka voi toteutua,/
mut tytön unelmat, on kauan sitten järkkynyt./
On liian monta kertaa sydämensä särkynyt.../
Ei enää, Ei yhtään enää
On liian vaikeeta herätä, liian haikeeta elää
Ei tytöllä kestä enää pää
On liian paljon kestetty, liian kauan yritetty
Yks päivä tyttö, sai tarpeekseen,/
meni katolle ja kirjoitti paperilleen,/
kirjeen jonka hän jättäis jälkeen,/
vanhemmilleen, jotka oli hälle tärkeet./
Ettei jaksa, paskaa yhtää enää,/
ettei hänellä enää kestä pää./
Laitto sen taskuun ja vielä hetken mietti,/
elämän tarkoitusta miettien hetken vietti,/
mut ei se auttanut vaan tyttö hyppäs./
Eikä hetkeäkään kun elämä tyssäs,/
mut tyttöä jäätiin todellakin kaipaan,/
kun tyttö katkaisi elämänsä taivaan./
Kukaan ei uskonut että tyttö teki näin,/
kääntyi monen muunkin elämä väärinpäin./
Syyttivät itseään eikä tajunneet miksi,/
mutta tyttö oli kestänyt paskaa tarpeeksi/
sä et sanonut sanaakaan
lähdit kesken elämän laivaa, et kertonut mikä sua vaivaa
lähdit pois sanomatta sanaakaan
lähdit kesken elämän laivaa, et kertonut mikä sua vaivaa