Hei taas...
Miten voikin mieli parissa tunnissa muuttua synkemmaksi kuin saa tuolla ulkona. Ensiksikin lounaalla masensi jalleen kerran, kun Alessandro ja Cris puhuivat vaan portugalia nopeaa ja mie en tietenkaan ymmartany mitaan heidan puheestaan. No, talla kertaa avuduin ja kysyin aika tiukkaan savyyn, mikseivat he voi puhua englantia mun seurassa, kun kerta molemmat osaavat sita? Ne vastas molemmat, ettenhan mie opi, jos en harjoittele. No mie siihen, etta eikohan se oo mun paatos, haluanko oppia vai en! Sitten he jatkoivat taas portugaliksi juttelua ja mie jatkoin pysymista hiljaa sivullisena. Haistakoot...!!!!!!
Vaikka mieli oli jo maassa, pahemmaksi kaikki muuttui, kun juttelin pomoni, Fernandan, kanssa. Mainitsin 2 viikon lomasta, mika kouluilla on heinakuussa ja han siihen, etta ei SINULLA ole lomaa! Taalla on edelleen tunteja, vain muutamalla ryhmalla on lomaa. Tuntui kuin maa olisi havinnyt jalkojen alta. Sannankin koululla on loma, eika hanen pomonsa ole keksimassa mitaan lisahommaa hanelle sen ajaksi. Ja munko pitas olla koko ajan toissa, vaikka tyoharjoitteluni tulisi kestaa 10 viikkoa? Nyt se ois 12! Onneksi sain pidateltya itkun purkauksen pomoni eessa, mutta soitin samantien Sannalle ja itku paasi. Taman jalkeen soitin Marciolle ja kysyin, onko han toimistollaan. Menin sitten hanen luo ja kerroin kaiken. Marcio lupas soittaa Fernandalle ja pyytaa mulle ne 2 viikkoa lomaa. Hankin oli ajatellut, etta nain on alunperinkin. Raivostuttaa, ku kaikki on epavarmaa ja mikaan ei toimi taydellisesti!! Mie niin haluisin lahtea kotiin samantien jo tanaan. OIKEESTI!
NIIN JOO!!! Viela yks juttu. Mulle on jo 2 ihmista viikon sisaan (Carla sunnuntaina ja Cris tanaan) tehny selvaksi, etta on tosi epasovinnaista muuttaa Esan kans yhteen, jos ei menna heti naimisiin. Oon siis tosi syntinen ihminen. Voi, etta nautin nyt olostani taalla!
Piristavia sahkoposteja odotellen, Elina.