Miksi minusta tuntuu yhä tältä
Miksi itken yhä
Miksi en vain pääse yli tästä
Vuosi siitä kun näin sinut viimeisen kerran, vuosi siitä kun käärin sinut kultaiseen kankaaseen ja sanoin hyvästit.
Kynttilä palaa jälleen. Liekillä jonka en halua sammuvan koskaan.
Muistoja, sivutolkulla. Iloisia ja ei niin kauniita.
Kesät talvet, syksyt keväät kuljit rinnallani.
Lopulta oli aika päästää irti.
Jäljellä on muistot ja kaipaus, asiat ja esineet.
Toivon että tapaamme vielä, koirani Santeri.
Kiitos.