Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa vaan poika - ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä . Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli , että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään , mutta eivät koskeneet toisiaan . Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämä kestää , sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"