Luotin suhu oikeest, kerta ain toisensa jälkee.
Uskoin et tuet mua ja annat suojan mun päälle.
Mut näköjää olin vääräs, näköjää uskoin vääri,
ku uskoin ettet koskaa haluis satuttaa mua tahaltei.
Täytyy myöntää et en ollu täysin sinisilmäne, et
melkeestää uskoin ja arvasin sun tehneen kaiken sen,
ettei mulle suotais positiivisii ajatuksii siel.
Siel mul oli hyvä olla, nyt on pilal seki.
Melkee kaikki mitä mul sielki oli, meni.
Turha sanoo et se on mun oma vika, vaik täysin syytön en ookkaa.
Mut sä se kerrot kaikkee musta, kerroit miten vaikee mua on jaksaa.
Vaik kerroin sul vaa tilannet ja yritin sunkans puhua.
En vaatinu paljoo, halusin vaa purkaa ja jutella.
Mut sua ei kiinnostanu, ei sua kiinnostanu ennenkää.
Mite mul menee tai mikä mua itkettää.
Munko pitäis jaksaa sua ja sun surui kuunnella,
mennä sun mukaan ja kaikkoilla tunteitakin sun takia.
Munko pitäis toi kaikki tehä, yhen ihmisen puolesta,
yhen ihmisen, jota leikist kiinnosti, mut sit ei kuitenkaa.
Oli siin mul ystävä.
Helvetisti kunnioittaen ja rakkaudella Ella ♥