IRC-Galleria

En saanut kutsua Lahden amk:n muotoilualan pääsykokeisiin. Olisin edes sinne halunnut yltää. Mutta kuulemma melkein viisisataa hakijaa, minulla ei ole työkokemusta alalta ja kaiken lisäksi puolet ennakkotehtävistä meni aika sutaisten, vaikka osaan sitten näinkin enemmän vaivaa. Kieltämättä seurauksena on surkeuskohtaus, mutta epätoivoisesti yritän uskoa kohtaloon.

Well, what can you do? Maybe I kick a few calls and..... Have Reborn at your door. Katsoin muuten sarjaa ja on muuten yllättävän huono. D.



Oikeasti kyllä vit*ttaa.

En siteeraa Anna Puuta. Piste.

Huoaaaahh! Olen kyllä niin järkyttävän uupunut tämän päivän jäljiltä kuin vain olla ja voi. En tiedä, mistä aloittaa.

Olin tänään ensimmäisissä pääsykokeissani ikinä. Istun bussisa miniläppäri avattavalla pöydällä kuunnellen t.A.t.U.a. Spotifysta. (Sain muuten tietää, että Riku ja Rosa voittivat YLEN kiitosfilmikilpailun. Onnneaaaaa!!! Video oli kyllä harvinaisen hauska ja nerokkaasti koostettu. Odotin, että jossain kohtain lässähtäisi, mutta se ei sisältänyt huonosti leikattua kohtaa tai oudosti artikuloitua ideaa. Hyvin ansaittua! o/)

Niin. Ompelin yo-mekkoni jokseenkin valmiiksi ja esiteltäväksi ennakkotehtävänä Ikatan pääsykokeisiin jätin kuitenkin pari yksityiskohtaa ja korjailua pois, koska olin vain totaalisen uupunut. Noh, pääsin onnellisesti hakupaikalle bussilla ja seuraten ihmisten vanavettä. Mitään kammottavaa ei tapahtunut, vaikka koko ajan sellaista pelkäsinkin. Oli vähän Harry-Potter-ensimmäistä-kertaa-Tylypahkassa-fiilis. Muutenkin hiukan seko ja maaninen ja psyko ja vaikka mitä. Kädet tärisi koko ajan, en pystynyt ottamaan muihin opiskelijoihin kontaktia ja tapoin aivojani omalla huonoudellani.

Ensimmäinen tehtävä oli älyhelppoja matemaattisia laskuja ja essee omasta itsestäni. Vaikka essee ei ollut varmasti mitään kympin luokkaa syvällisyydessä ja muotoilussaan, siinä tuskin pahemmin mitään valittamisen varaa oli. Seuraavassa osassa ommeltiin suorastaan raivostuttavan rumaan farkkukangastaskuun koristelut, joiden kanssa pyörähti älyttömän pitkään. Laskelmoin, että koska haastattelussa oli ilmoitettu kestävän noin kymmenen minuuttia, aikaa olisi ollut viimeiseen suunnittelutehtävään sopivasti. Noo~~h, miten siinä sitten kävikään, opettaja, joka haastatteli minua, teki hommaansa varsin pitkään. Veikkaan, että aikaa saattoi mennä jopa yli kaksikymmentä minuuttia. Motivaationi oli kuulemma ilmeinen ja hän innostui juttelemaan kanssani vaikka mistä alaan liittyvistä syvistä kysymyksistä, tykkäsi mekkoni kangasvalinnoista ja niin edelleen. Hyvin siis meni, mutta kallista aikaani imaistiin suunnittelutehtävästä niin iso pala, että tein sen aivan järkyttävällä kiireellä. Lyijykynäosuus oli varmaan ihan kelvollinen, mutta väritys aivan kammottavaa. Ja tasku taas, johon uhrasin kauheasti aikaani oli varmaan ihan kelvollinen, tummanoranssit kirjaillut liituraidat, suoraan kankaaseen tikatut kiekurakoristeet ja keskellä mustista paljeteista tehty ihmisen siluetti 1800-luvun tyyliin. Ehkä olisikin pitänyt lähetä ensin jostain yksinkertaisemmasta? : DDDDDDDDDDDDD En voi sanoa olevani kumpaankaan järjettömän tyytyväinen, mutta urkittuani muiden oppilaiden töitä, voin sanoa, että tein ainakin jotain melko selkeästi erilaista, siisteydestä en ehkä uskalla sanoa mitään, koska oudoksuin paikan ompelukoneita. Hutaistusta vaatedesignista (johon kyseinen tasku piti liittää), tuli sitten melko ilmeinen moi-olen-henniina-ja-kavahdan-tavallisia-naisten-vaatteita.

Niin, että. En voi mennä sanomaan mitään vielä tuloksista, mutta kai minulla oli ihan mukavaisa etumatka muihin oppilaisiin. Kuulemma, jos olisin vielä osannut kaavoittaa, niin ammattiopisto ei olisi ollut minulle ihan se oikea paikka. : D

P.s. Lipsuin ja ostin jäätelön ja neljäsnnesosa cokiksen.

Cosplaykysely itse pukunsa tekeville cossaajille:


Milloin aloitit?
-2007

Kuinka pitkälle teet itse pukusi?
-Todennäköisesti kaiken vetoketjuja ja kenkien pohjia lukuunottamatta.

Kuinka monta pukua omistat?
-Viisitoista?

Onko sinulla "vakiohahmoa/pukua"?
-Mjhm...... Sparrow? Teoriassa?

Unelmahahmo cossattavaksi?
-Paine..... Tai Shiva...... Tai jotain, mihin minulla ei nyt ole sitä vartaloa.

Kuinka vanhaksi ajattelit jatkaa harrastusta?
-Luulen, että opiskeluiden jälkeen tuskin en ole enää kovin aktiivinen, mutta silloin tälloin puvun töräytän tilanteen ja hahmon mukaan.

Yksityiskohdat vai kokonaisuus?
-SE KAIKKI.

Oletko laiska vai säntillinen tekemään pukuja?
-Hyvin laiska ja siitä itseään vihaava.

Kuinka kauan käytät keskimäärin yhden puvun tekemiseen?-Tjaa-a. Kahdesta viikosta reiluun kuukauteen.... Ehkä.

Lempimateriaalisi?
-Muovailumassa. :3 Se on ihanaa työstettävää.

Cosplayunelmasi?
-Täydellinen Sparrow-puku. Tai sitten vaikka joku esiintyminen täydellisellä Sparrow-puvulla.

Cosplaypainajaisesi?
-Että en saisi enää mitään hienoa aikaiseksi ikinä. D:

Hauskin puvustasi heitetty kommentti?
-Mjaa. Vaikea. "Mikä toi on? Kurkipotku!"

Kamalin pukusi?
-Ciel Phantomhive!

Lempipukusi?
-Ei taida olla. Kaikki aika kamalia.... O.O

Kisaatko? Kuinka usein?
-Yleensä tahti on ollut noin kolme kisaa vuodessa.

Kuinka vakavasti otat cosplayn?
-Erittäin. Vakavasti.

Annatko oman ulkonäkösi vaikuttaa hahmoa valittaessa?
-Annan, mutta joskus ei ole vaihtoehtojakaan.

Lempicosplayaajasi?
-Aikoinaan oli Mert, mutta eipä cossaa enää, joten en vastaa niin...... Hmm. Jants, mukavuutensakin puolesta? Tai sitten Maijunkin voisin ihan hyvin vastata. Vaikutuin niin totaalisesti hänen pukunsa nähtyäni. Näyttää törkeän hyvältä muutenkin kaikissa puvuissaan.

Kuinka paljon voisit korkeintaan käyttää yhteen pukuun rahaa?
-Rajoja... EI OLE. Vaikka pihinä olenkin silti kaiken aikaa. Rahaa menee sen verran kuin menee.

Tai siis... Tältä yöltä ja vapulta on tämän kanssa valmista! Muokkailin aika olennaisia yksityiskohtia: Aiemmassa versiossa ei ollut yhtäkään narua tai kolikkoa, paitsi nuo kolme tärkeintä helmirimpusa. Patinoin narut, modasin tuon yhden kolikon sopivammaksi ja kirkastin joidenkin helmien värejä ja korjasin myös niiden järjestyksen. Talvellahan tiivistin kaikki rastat, jotta ne eivät olisi liian paksuja. Hyvät fiilikset siis, kun on taas parin asteen verran paremman näköinen puku esiteltävänä.

Äiti löysi juuri kaksi vuotta sitten kadonneen arteeni: Kaiken PotC-fanikrääsän ja julisteet ja myös sen tärkeimmän niistä: julisteen Burtonista ja Depistä. Haaaaaaaaaaaaaaaaaaaa~~ <3

Outo on otsikko.



Kaivoin Sparrown varusteet pitkästä aikaa esille huomista varten. Aion tehdä korjauksia, jotka ovat roikkuneet ilmassa (päässäni) jo Traconista asti. Ensinnäkin: Lisään. Todella. Tuhtia. Kovikekangasta. Saappaanvarsiin. Se oli viime kerralta kaikista ärsyttävin asia, joka oli jäänyt häiritsemään feilaamisellaan. Saappaanvarteni siis tosiaan valuivat niin kauniisti alas, kun kävelin, että ei muulla väliä. Sen lisäksi täytän saappaiden kärjet (Kengät ovat kenties neljä kokoa liian suuret) ja katson, jos saisin nätisti piilokorkoa livautettua kantapääni alle.

Penkkareissa suurempi vyö vihdoin sanoi itsensä irti kirjaimellisesti, joten nyt, kun omistan kuumaliimapistoolin, liimaan soljen keskustan hyvin solkeen kiinni ja vielä turvaksi heitän hieman ilmastointiteippiä päälle.

Mukaan en aio ottaa miekkaa, mutta pistoolin saattaisin jopa sujauttaa taas shaalin alle, koska ainut asia, mikä kyseisessä pyssyssä ei ole hajalla, on sen kahva. Penkkareissa muuten tapahtui kompassilleni jotain hirveää: Ajelun jälkeen huomasin kadottaneeni sen kannen, joka oli repeytynyt irti ilmeisesti siinä samassa, kun joku astui pudonneen vyöni päälle, joka lensi todella nätisti siinä kaiken kiireen keskellä lumiseen maahan ihmisten alle. DDDDD8 Onneksi en ole niin materiaan kiintynyt, että olisi harmittanut sen kummemmin. Nyt ei vaan ole kompassia tässä puvussa, vaikka pitäisi. Se harmittaa. Teen uuden puolikkaan kompassiin jahka vain kerkeän.

Ja sitten: Hetki jota olen odottanut. Lisään vihdoin kolikkoja ja naruja peruukkiin. Niitä ei ole ollut koko puvun olemassa olon aikana! Nyt vihdoin teen sen hommankin loppuun. Jospa joskus tuntisin, että puku olisi edes valmis, vaikka täydellinen ei vielä olisikaan.... :'D

Mjmhm. Blogissa asioiden selvittelyn jälkeen onkin siis helpompi lähteä tekemään hommia.

[ ] korjaa saappaiden varret
[ ] modaa peruukki
[ ] korjaa vyö
[ ] lisää nyörit paitaan
([ ] korjaa pistoolia)
[ ] maalaile saappaiden kulumat umpeen

Ja viime kerralla muuten keksin, miten saan lievän tissivakoni pois, vaikka päällä onkin bindit. o/

En mennyt tänään koulussa pyörähtämään. Sen sijaan kuljetin synttärikakun hikisen Tampereen läpi kotiin Lempäälään, jonka bussimatkalla huomaan menneen kakkurasiassaa täysin mössöksi. Otti päähän. Nyt tuli tieto, että pitää mennä Ideaparkiin isän kanssa ei-mistään-syystä..... Eihän tässä ole mennyt taas kuin se kaksi päivää täysin hukkaan.

Tampereelta kuitenkin sain ostettua yo-mekkoon kankaat. 10e yhteensä, eli hyvin huokeat, mutta laadukkaat. Ja siis melko äärimmäisen persoonalliset yhdistettynä toisiinsa. Rikon ehkä kaikkia yo-mekkojen lakeja näillä.



Tietysti kankaat ovat tietyllä tavalla hillityt ja asialliset, mutta eivätpä ole taftia, satiinia tai mitään muitakaan raivostuttavia juhlamekkomateriaaleja. Värit ovat maanläheiset ja tummahkot, mutta mallista teen kevyen ja sellaisen, että se palvelee juuri minun muotojani suotuisasti. Lopputulos lienee Burtoned Atwood meets Mother Earth. Jalkoihin haluan sellaiset "Jeesus"-sandaalit, niin kuin Jojo asian ilmaisi. Tuo kukitettu kangas on siis pehmeää viskoosia, voisi ehkä kuvitella myös syyskaulahuivin materiaaliksi. Pilkullinen on krepattua sifonkia tms.

Huhuu, ja näillä ompelemaan sitten tänä viikonloppuna. o/

...Enkä ainakaan hetken tuumailun jälkeen huomaa Lucciolan puvussa sulaa kaavoitusmahdottomuutta. Ensiksi puku ehtii huijata yleisolemuksellaa ("Hei onhan tuossa sauma, ja tuossakin.") Mutta sitten ilmeeni: D8<, kun huomaan, että hartian seudulla ei näy minkäänlaista saumaa tuossa makkarankuoreksikin nimitettävässä ajohaalarissa.

Olen tuittupää ja aion tehdä silti mahdottomasta mahdollista.

Ja toisekseen. Näytän varmana makkaralta muutenkin. Makkarankuoressa tällaisella vartalolla. D8< Nooooh. Korsetin laitan kuitenkin. Ja bindit tietenkin. En nyt silti ihan arvosta.

Teen testin paljastaen rehellisesti asoita itsestäni.
Lopulta haastan 5 henkilöä, joiden odotan toimivan samoin.
Usko tai älä, ei tämäkään ole loppujen lopuksi niin helppoa.

Askel yksi

Kirjoita nimesi aakkoset biisien nimien mukaan:

Hella Good
Eleanor Put Your Boots On
No You Girls
Non, je ne regrette rien
I'm Finding It Harder to Be a Gentleman
I Am a Stone
No Pun Intended
Alice


Askel kaksi
– Nimi: Henniina
– Syntymäaika: 18.09
– Lempinimi: Hene, Hemppu, Henni, jne.
– Silmien väri: Harmaansininen
– Hiusten väri: Tumman ruskea
– Horoskooppimerkki: Neitsyt

Askel kolme
– Kengät, joita pidit tänään jalassasi: Maiharityyppiset slimmit kävelykengä. Ruskeat ja tekonahkaa. Hyvin kuluneet.
– Heikkoutesi: Laiskuus?
– Pelkosi: Ajan kuluminen (loppuun)
– Täydellinen pizza: Ananas, homejuusto, kinkku?? Tai oliivi, pesto, aurinkokuivattutomaatti, mozarella?
– Asia(t), jotka haluaisit saavuttaa?: Itsenäinen työ, jossa voin toteuttaa itseäni melkein halujeni mukaan. Joku EC-voittokin voisi olla ihan kiva vielä joskus. Ja todella hiottu Sparrow-puku.

Askel neljä
– Paras fyysinen ominaisuutesi?: Jalkaterät?
– Muisto, jota kaipaat eniten?: En jaksa vastata.

Askel viisi
Tämä vai tuo...
– Pepsi vai Cokis?: Cokis
– McDonald's vai Hesburger?: Hese (kun on rahaa)
– Lipton Ice Tea vai Nestea?: Lipton
– Suklaa vai vanilja?: Vanilja
– Cappuccino vai toffee?: Capuccino

Askel kuusi
– Laulatko?: Jäänyt vähemmälle, mutta kyllä.
– Tanssitko?: En enää.-
– Onko sinulla ihastusta?: Ei.
– Uskotko meneväsi yliopistoon?: En.
– Haluatko mennä naimisiin?: Jaa-a. Jos on sellainen mies.
– Kärsitkö matkapahoinvoinnista?: Harvoin.
– Luuletko olevasi viehättävä?: No en luule.
– Tuletko toimeen vanhempiesi kanssa?: Enköhän jotenkin.

Askel seitsemän
Oletko viimeisen kuukauden aikana..
– Käynyt shoppailemassa ostoskeskuksessa: En.
РSy̦nyt kokonaista suklaarasiaa: En.
– Syönyt sushia: Kyllä!
– Esiintynyt lavalla: Lavalla... en.
– Luistellut: En.
– Leiponut keksejä: En.
– Avantouinut: En.
– Varastanut mitään: En. (Lainannut siskon meikkejä? 8''D)

Askel kahdeksan
Oletko koskaan..
– Pelannut peliä, joka on vaatinut vaatteiden vähentämistä: En.
– Näpistänyt: En.

Askel yhdeksän
– Ikä, jolloin toivot pääseväsi naimisiin?: Eipä sellaista ole. Joku 35, jos jotain on pakko sanoa.
– Lasten lukumäärä?: 1.
– Kuvaile unelmiesi häät?: Goottilaistyylinen pukeutuminen goottilaisessa kirkossa? Ei siis sellainen klishee, "Moi, tykkään goottijutuista", vaan hyvällä maulla.

Askel kymmenen
Seurustelukumppanissa...
– Paras silmien väri?: TUMMAAAAAA.
– Paras hiusten väri?: Ei vaalea?
– Pituus?: Ihan sama.

Askel yksitoista
– Kuinka monen ihmisen käsiin luottaisit elämäsi?: Nollan.
– Kuinka monta CD-levyä omistat?: 13?
– Kuinka monta tatuointia sinulla on?: 0.
– Kuinka monta lävistystä sinulla on?: 3? (korvissa)
Oletko oksentanut julkisella paikalla?: En, itseasiassa.
Mitä on mielessäsi juuri nyt: Huuteleva ärsyttävä-ääninen lissu vieressäni.

Tulevaisuusosio
Millaisen asunnon haluaisit?: Pariisilaisen kerrostaloasunnon. OwO No okei, sellainen suomalainenkin kyllä kelpaa. Mutta pitää olla boheemi!
Mikä haluat olla ammatiltasi?: Kuten aiemmin ehkä sanoin, mahdollisuutta hallita hommaa melko itsenäisesti, luovuutta.
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?: Taidan vielä opiskella. Ehkä vaihdossa?
Pidätkö karkkikaulakoruista?: Tylsiä ovat.
Milloin viimeksi kaaduit tai törmäsit johonkin?: En muista.
Mitä olet syönyt viimeksi?: Täysmehu tripin (josta sai koko päivän C-vitamiinit! Se oli outoa lukea siitä pakkauksesta.)
Suosikkilimukkasi?: Cokis? Mountain Dewkin oli joskus hyvää.
Oletko koskaan muuttanut?: Olen.
Oletko koskaan voittanut mitään yli 50 euron arvosta?: Ooolenhan minä.
Kuunteletko musiikkia tällä hetkellä?: En.
Jos kuuntelet, niin mitä?: -
Milloin olet ollut kaikista surullisimmillasi elämäsi aikana?: Vaikea sanoa.
Kuinka paljon kello on?: 9:24
Oletko koskaan kuullut sinusta tehtyä laulua?: Olen, itse asiassa. En muistele hyvällä.
Jotain, mitä haluaisit tapahtuvan vuonna 2011?: Cossailua ja innoittavaa opiskelemista.
Kesä 2011?: Osallistuminen EC-kisaan ajoissa valmistetulla puvulla.

Haastan:Siitä vaan, jos siltä tuntuu.

Nyt on kyllä niin kauhea lagi, että taidan ainakin melkein päättää pitää vapaapäivän kaiken suhteen. SIIS KAIKEN. Onhan tässä jo ehditty stressaamaan vaikka mistä, järjestellyt olen asiota ja vähän hionut ja muovaillut juttuja. Nyt en vaan jaksa enää.

Tämä menee pelaamaan muutamaksi tunniksi Simssiä ja katsoo sitten, mitä tänään voi olla vielä tehtävissä, ennen kuin huomenna taas joudun menemään tappamaan aikaani Tampereelle ja stressaamaan kuvisdiplomista.

D:<

This pumpkin ain't happy.