IRC-Galleria

Jouduin vangiksi torniini cosplaypuvun valmistuksen pariin, kun yläkerran eteisen lattia maalattiin ja jätettiin kuivumaan jotakuinkin viideksi tunniksi, vaikka kuusi tuntia olisi kestänyt sen kuivumisessa. Ensimmäisellä tunnilla tuli vessahätä.

Onneksi ei päättynyt yhtä huonosti kuin Sora-No-Wotossa, vaan olin pahis ja hypin yläkerrasta pois askartelulehtien voimalla neljän tunnin pidättelyn jälkeen.

Eli tänään potkaisen Luciolan kanssa hommat käyntiin. Taustavideot ja musiikit ovat hoimista vaille valmiita. Ja edelleenkin, peruukki on värisähläämisiä vaille valmis ja kaapukin on tehtynä, mutta se vaatii muokkailuja.

Eli tässä se tulee, tehtävälista:

[ ] sormus
[ ] teräase
[ ] kaavun tuhrujen putsaus
[ ] kaavun käsiaukkojen korjaus
[ ] kaavun hartiasauman korjaus
[ ] uusi koristelärpäke
[ ] maalien korjailu
[ ] kengänpohjien maalaus (lakkaus?!?!?!)
[ ] käsinehihat
[ ] kenkälahkeet
[ ] keskikroppa
[ ] takalärpäke
[ ] vetoketju
[ ] haarakiilat
[ ] kainalokiilat
[ ] hihojen kultasuikale yhdistys
[ ] lahkeiden kultasuikale yhdistys
[ ] teenkö uudet suikaleet kauluriin?!?!?!?
[ ] kaulurin maalejen uusiminen
[ ] hihojen yksityiskohdat
[ ] etuosan yksityiskohdat
[ ] kaavun lahkeiden purkaminen ja uusi huolittelu
[ ] peruukin puuterointi jauheella ja lakkaus


No siinähän se varmaan olisikin sitten. Kuolen? D8 (Kaksi päivää kuluu pääsykokeissa juosten)

En saanut kutsua Lahden amk:n muotoilualan pääsykokeisiin. Olisin edes sinne halunnut yltää. Mutta kuulemma melkein viisisataa hakijaa, minulla ei ole työkokemusta alalta ja kaiken lisäksi puolet ennakkotehtävistä meni aika sutaisten, vaikka osaan sitten näinkin enemmän vaivaa. Kieltämättä seurauksena on surkeuskohtaus, mutta epätoivoisesti yritän uskoa kohtaloon.

Well, what can you do? Maybe I kick a few calls and..... Have Reborn at your door. Katsoin muuten sarjaa ja on muuten yllättävän huono. D.



Oikeasti kyllä vit*ttaa.

En siteeraa Anna Puuta. Piste.

Huoaaaahh! Olen kyllä niin järkyttävän uupunut tämän päivän jäljiltä kuin vain olla ja voi. En tiedä, mistä aloittaa.

Olin tänään ensimmäisissä pääsykokeissani ikinä. Istun bussisa miniläppäri avattavalla pöydällä kuunnellen t.A.t.U.a. Spotifysta. (Sain muuten tietää, että Riku ja Rosa voittivat YLEN kiitosfilmikilpailun. Onnneaaaaa!!! Video oli kyllä harvinaisen hauska ja nerokkaasti koostettu. Odotin, että jossain kohtain lässähtäisi, mutta se ei sisältänyt huonosti leikattua kohtaa tai oudosti artikuloitua ideaa. Hyvin ansaittua! o/)

Niin. Ompelin yo-mekkoni jokseenkin valmiiksi ja esiteltäväksi ennakkotehtävänä Ikatan pääsykokeisiin jätin kuitenkin pari yksityiskohtaa ja korjailua pois, koska olin vain totaalisen uupunut. Noh, pääsin onnellisesti hakupaikalle bussilla ja seuraten ihmisten vanavettä. Mitään kammottavaa ei tapahtunut, vaikka koko ajan sellaista pelkäsinkin. Oli vähän Harry-Potter-ensimmäistä-kertaa-Tylypahkassa-fiilis. Muutenkin hiukan seko ja maaninen ja psyko ja vaikka mitä. Kädet tärisi koko ajan, en pystynyt ottamaan muihin opiskelijoihin kontaktia ja tapoin aivojani omalla huonoudellani.

Ensimmäinen tehtävä oli älyhelppoja matemaattisia laskuja ja essee omasta itsestäni. Vaikka essee ei ollut varmasti mitään kympin luokkaa syvällisyydessä ja muotoilussaan, siinä tuskin pahemmin mitään valittamisen varaa oli. Seuraavassa osassa ommeltiin suorastaan raivostuttavan rumaan farkkukangastaskuun koristelut, joiden kanssa pyörähti älyttömän pitkään. Laskelmoin, että koska haastattelussa oli ilmoitettu kestävän noin kymmenen minuuttia, aikaa olisi ollut viimeiseen suunnittelutehtävään sopivasti. Noo~~h, miten siinä sitten kävikään, opettaja, joka haastatteli minua, teki hommaansa varsin pitkään. Veikkaan, että aikaa saattoi mennä jopa yli kaksikymmentä minuuttia. Motivaationi oli kuulemma ilmeinen ja hän innostui juttelemaan kanssani vaikka mistä alaan liittyvistä syvistä kysymyksistä, tykkäsi mekkoni kangasvalinnoista ja niin edelleen. Hyvin siis meni, mutta kallista aikaani imaistiin suunnittelutehtävästä niin iso pala, että tein sen aivan järkyttävällä kiireellä. Lyijykynäosuus oli varmaan ihan kelvollinen, mutta väritys aivan kammottavaa. Ja tasku taas, johon uhrasin kauheasti aikaani oli varmaan ihan kelvollinen, tummanoranssit kirjaillut liituraidat, suoraan kankaaseen tikatut kiekurakoristeet ja keskellä mustista paljeteista tehty ihmisen siluetti 1800-luvun tyyliin. Ehkä olisikin pitänyt lähetä ensin jostain yksinkertaisemmasta? : DDDDDDDDDDDDD En voi sanoa olevani kumpaankaan järjettömän tyytyväinen, mutta urkittuani muiden oppilaiden töitä, voin sanoa, että tein ainakin jotain melko selkeästi erilaista, siisteydestä en ehkä uskalla sanoa mitään, koska oudoksuin paikan ompelukoneita. Hutaistusta vaatedesignista (johon kyseinen tasku piti liittää), tuli sitten melko ilmeinen moi-olen-henniina-ja-kavahdan-tavallisia-naisten-vaatteita.

Niin, että. En voi mennä sanomaan mitään vielä tuloksista, mutta kai minulla oli ihan mukavaisa etumatka muihin oppilaisiin. Kuulemma, jos olisin vielä osannut kaavoittaa, niin ammattiopisto ei olisi ollut minulle ihan se oikea paikka. : D

P.s. Lipsuin ja ostin jäätelön ja neljäsnnesosa cokiksen.

Cosplaykysely itse pukunsa tekeville cossaajille:


Milloin aloitit?
-2007

Kuinka pitkälle teet itse pukusi?
-Todennäköisesti kaiken vetoketjuja ja kenkien pohjia lukuunottamatta.

Kuinka monta pukua omistat?
-Viisitoista?

Onko sinulla "vakiohahmoa/pukua"?
-Mjhm...... Sparrow? Teoriassa?

Unelmahahmo cossattavaksi?
-Paine..... Tai Shiva...... Tai jotain, mihin minulla ei nyt ole sitä vartaloa.

Kuinka vanhaksi ajattelit jatkaa harrastusta?
-Luulen, että opiskeluiden jälkeen tuskin en ole enää kovin aktiivinen, mutta silloin tälloin puvun töräytän tilanteen ja hahmon mukaan.

Yksityiskohdat vai kokonaisuus?
-SE KAIKKI.

Oletko laiska vai säntillinen tekemään pukuja?
-Hyvin laiska ja siitä itseään vihaava.

Kuinka kauan käytät keskimäärin yhden puvun tekemiseen?-Tjaa-a. Kahdesta viikosta reiluun kuukauteen.... Ehkä.

Lempimateriaalisi?
-Muovailumassa. :3 Se on ihanaa työstettävää.

Cosplayunelmasi?
-Täydellinen Sparrow-puku. Tai sitten vaikka joku esiintyminen täydellisellä Sparrow-puvulla.

Cosplaypainajaisesi?
-Että en saisi enää mitään hienoa aikaiseksi ikinä. D:

Hauskin puvustasi heitetty kommentti?
-Mjaa. Vaikea. "Mikä toi on? Kurkipotku!"

Kamalin pukusi?
-Ciel Phantomhive!

Lempipukusi?
-Ei taida olla. Kaikki aika kamalia.... O.O

Kisaatko? Kuinka usein?
-Yleensä tahti on ollut noin kolme kisaa vuodessa.

Kuinka vakavasti otat cosplayn?
-Erittäin. Vakavasti.

Annatko oman ulkonäkösi vaikuttaa hahmoa valittaessa?
-Annan, mutta joskus ei ole vaihtoehtojakaan.

Lempicosplayaajasi?
-Aikoinaan oli Mert, mutta eipä cossaa enää, joten en vastaa niin...... Hmm. Jants, mukavuutensakin puolesta? Tai sitten Maijunkin voisin ihan hyvin vastata. Vaikutuin niin totaalisesti hänen pukunsa nähtyäni. Näyttää törkeän hyvältä muutenkin kaikissa puvuissaan.

Kuinka paljon voisit korkeintaan käyttää yhteen pukuun rahaa?
-Rajoja... EI OLE. Vaikka pihinä olenkin silti kaiken aikaa. Rahaa menee sen verran kuin menee.

Tai siis... Tältä yöltä ja vapulta on tämän kanssa valmista! Muokkailin aika olennaisia yksityiskohtia: Aiemmassa versiossa ei ollut yhtäkään narua tai kolikkoa, paitsi nuo kolme tärkeintä helmirimpusa. Patinoin narut, modasin tuon yhden kolikon sopivammaksi ja kirkastin joidenkin helmien värejä ja korjasin myös niiden järjestyksen. Talvellahan tiivistin kaikki rastat, jotta ne eivät olisi liian paksuja. Hyvät fiilikset siis, kun on taas parin asteen verran paremman näköinen puku esiteltävänä.

Äiti löysi juuri kaksi vuotta sitten kadonneen arteeni: Kaiken PotC-fanikrääsän ja julisteet ja myös sen tärkeimmän niistä: julisteen Burtonista ja Depistä. Haaaaaaaaaaaaaaaaaaaa~~ <3

Outo on otsikko.



Kaivoin Sparrown varusteet pitkästä aikaa esille huomista varten. Aion tehdä korjauksia, jotka ovat roikkuneet ilmassa (päässäni) jo Traconista asti. Ensinnäkin: Lisään. Todella. Tuhtia. Kovikekangasta. Saappaanvarsiin. Se oli viime kerralta kaikista ärsyttävin asia, joka oli jäänyt häiritsemään feilaamisellaan. Saappaanvarteni siis tosiaan valuivat niin kauniisti alas, kun kävelin, että ei muulla väliä. Sen lisäksi täytän saappaiden kärjet (Kengät ovat kenties neljä kokoa liian suuret) ja katson, jos saisin nätisti piilokorkoa livautettua kantapääni alle.

Penkkareissa suurempi vyö vihdoin sanoi itsensä irti kirjaimellisesti, joten nyt, kun omistan kuumaliimapistoolin, liimaan soljen keskustan hyvin solkeen kiinni ja vielä turvaksi heitän hieman ilmastointiteippiä päälle.

Mukaan en aio ottaa miekkaa, mutta pistoolin saattaisin jopa sujauttaa taas shaalin alle, koska ainut asia, mikä kyseisessä pyssyssä ei ole hajalla, on sen kahva. Penkkareissa muuten tapahtui kompassilleni jotain hirveää: Ajelun jälkeen huomasin kadottaneeni sen kannen, joka oli repeytynyt irti ilmeisesti siinä samassa, kun joku astui pudonneen vyöni päälle, joka lensi todella nätisti siinä kaiken kiireen keskellä lumiseen maahan ihmisten alle. DDDDD8 Onneksi en ole niin materiaan kiintynyt, että olisi harmittanut sen kummemmin. Nyt ei vaan ole kompassia tässä puvussa, vaikka pitäisi. Se harmittaa. Teen uuden puolikkaan kompassiin jahka vain kerkeän.

Ja sitten: Hetki jota olen odottanut. Lisään vihdoin kolikkoja ja naruja peruukkiin. Niitä ei ole ollut koko puvun olemassa olon aikana! Nyt vihdoin teen sen hommankin loppuun. Jospa joskus tuntisin, että puku olisi edes valmis, vaikka täydellinen ei vielä olisikaan.... :'D

Mjmhm. Blogissa asioiden selvittelyn jälkeen onkin siis helpompi lähteä tekemään hommia.

[ ] korjaa saappaiden varret
[ ] modaa peruukki
[ ] korjaa vyö
[ ] lisää nyörit paitaan
([ ] korjaa pistoolia)
[ ] maalaile saappaiden kulumat umpeen

Ja viime kerralla muuten keksin, miten saan lievän tissivakoni pois, vaikka päällä onkin bindit. o/

En mennyt tänään koulussa pyörähtämään. Sen sijaan kuljetin synttärikakun hikisen Tampereen läpi kotiin Lempäälään, jonka bussimatkalla huomaan menneen kakkurasiassaa täysin mössöksi. Otti päähän. Nyt tuli tieto, että pitää mennä Ideaparkiin isän kanssa ei-mistään-syystä..... Eihän tässä ole mennyt taas kuin se kaksi päivää täysin hukkaan.

Tampereelta kuitenkin sain ostettua yo-mekkoon kankaat. 10e yhteensä, eli hyvin huokeat, mutta laadukkaat. Ja siis melko äärimmäisen persoonalliset yhdistettynä toisiinsa. Rikon ehkä kaikkia yo-mekkojen lakeja näillä.



Tietysti kankaat ovat tietyllä tavalla hillityt ja asialliset, mutta eivätpä ole taftia, satiinia tai mitään muitakaan raivostuttavia juhlamekkomateriaaleja. Värit ovat maanläheiset ja tummahkot, mutta mallista teen kevyen ja sellaisen, että se palvelee juuri minun muotojani suotuisasti. Lopputulos lienee Burtoned Atwood meets Mother Earth. Jalkoihin haluan sellaiset "Jeesus"-sandaalit, niin kuin Jojo asian ilmaisi. Tuo kukitettu kangas on siis pehmeää viskoosia, voisi ehkä kuvitella myös syyskaulahuivin materiaaliksi. Pilkullinen on krepattua sifonkia tms.

Huhuu, ja näillä ompelemaan sitten tänä viikonloppuna. o/

...Enkä ainakaan hetken tuumailun jälkeen huomaa Lucciolan puvussa sulaa kaavoitusmahdottomuutta. Ensiksi puku ehtii huijata yleisolemuksellaa ("Hei onhan tuossa sauma, ja tuossakin.") Mutta sitten ilmeeni: D8<, kun huomaan, että hartian seudulla ei näy minkäänlaista saumaa tuossa makkarankuoreksikin nimitettävässä ajohaalarissa.

Olen tuittupää ja aion tehdä silti mahdottomasta mahdollista.

Ja toisekseen. Näytän varmana makkaralta muutenkin. Makkarankuoressa tällaisella vartalolla. D8< Nooooh. Korsetin laitan kuitenkin. Ja bindit tietenkin. En nyt silti ihan arvosta.