Päivä päivältä jatkuu tätä mun helvettii,
tätä menoo menetän viel mun oman henkeni.
Synkkyys valtaa nään omat kahleeni,
Auta mua en haluu enää helvettiin.
Kipu, ilman rakkautta
Kipu, en voi saada tarpeeksi
Kipu, pidän siitä raakana
Koska mieluummin tuntisin kipua kuin en mitään
katseeni kulkee läpi tyhjyyden
ennen kuin huomaankaan kohtaa syvyyden
mietin välillä et onko täl kaikel tarkoitus?
onko kaikkien näiden pettymysten takan joku arvoitus
oon vast 16 ja kokenut elämäs niin paljon pahaa
moni kysyy miks en ole onnellinen vaik mul on kämppä ja rahaa
mut moni ei ymmärrä sitä että se kaikkein tärkein puuttuu
toivoisin viel että joskus tääkin elämä vois muuttuu
toivottavasti ennen kuin se on jo myöhäistä
moni ei tiedä kuinka vaikeaa on aina elämä rakentaa tyhjästä
monta kertaa on tääki elämä parsittu kokoon
mut aina se murenee palasiks hitto soikoon
joskus tulee se olo ettei sitä enää jaksa uudestaan alottaa
en osaa sanoa moniko ymmärtää tätä mun turhaa sanomaa
joki voima aina mua päänsisällä pakottaa
miettimään mun menneisyyden pimeää puolta
onneks mul on hyvii ystävii jotka jaksaa mua auttaa
ilman teitä mun maailmani pois pimeyteen katoaa
mä elän tällä hetkel valtion rauta kengän alla
en voi hallita omaa elämääni vaa se kulkee muiden ohjailemalla
onneks ne vitun orjapiiskurit ei pääse mun pään sisään
jos ne lukis mun ajatukset pistäs ne mua uudestaa miettimään
täl hetkel mun elämä kulkee niin että istun yksin pimeessä talossa
kuuntelen pimeää musaa ja saatan istua 3 tuntii paikallani ajattelemassa
joskus on vaan hyvä pysähtyä katsomaan sun omaa elämäää
se on vaikee tunne mitä ei voi selittää eikä moni käsittää
mua saatetaan pitää hulluna tai muuten sekopäänä
sellaset ajatukset ei auta mua jos kaikki on muutenkin säpäleenä
kiitos jos jaksoitte lukea tämän loppuun asti .......