IRC-Galleria

"Hur mår du?" Näin kysyi minulta töissä sairaanhoitaja. Minä vastasin konemaisesti: "Bra, tack! Hur mår du då?" Jälkeenpäin mietein, että tuliko sitä valehdeltua. Voinko minä oikeasti hyvin?

Mitä hyvinvoiminen oikeastaan tarkoittaa? Tarkoittaako se tervettä parisuhdetta, paksua lompakkoa ja pihassa kirmaavia lapsia? Tarkoittaako se kadehdittavaa ulkonäköä ja ihailevia katseita? Olisiko hyvinvoinnin takana sittenkin hyvinnukutu yöt ilman murheita? Pieni kysymys, paljon sisältöä.

Erään tuttuni mukaan ihminen voi hyvin, kun laihduttaa pois ylimääräiset kilonsa, syö paljon vihreää ja on sen johdosta virkeämpi ja sitä kautta onnellinen. Minä en ole edellä mainittua koskaan kokenut, joten sitä ei voi väittää yksiselitteiseksi totuudeksi. Minä olen pikkaisen ylipainoinen, 18-vuotias, duunia niska limassa vääntävä suomalaistyttö vieraalla maaperällä. Voinko minä siis voidakaan hyvin?

Miksi ihmiset yleensäkään ovat olevinaan niin kiinnostuneita toistensa voinnista? Vastausta ei todennäköisesti muista seuraavan kymmenen sekunnin kuluttua, jollei siinä ollut jotain erikoista. Kaipa sitä vain kutsutaan "small talkiksi." Suomalaisena minulla herää ajatus alituisesta paskanjauhamisesta ja pumpulinkevyistä lauseista. Nyky-yhteiskunnassa ihmisille paljon tärkeämpää on oma hyvinvointi. Lisääntyvä narsismi täyttää meidät.

Tulee seuraava työpäivä. Sairaanhoitajaa kysyy taas saman kysymyksen. Minä vastaan samalla tavalla. Miksi? Ehkä siksi, että olen Ruotsissa ja halusin sivuuttaa ylemmän tahon esittämän kysymyksen. Mitä se hänelle kuuluu, miten minä voin.