IRC-Galleria

olen ollut kirjoittamatta jo pitkään, johtuu ihan siitä, ettei ole ollut juuri mitään sanottavaa. Ei ole oikein nytkään. Eilinen oli ja meni. Mokat unohdettu, niistä on opittu ja tästä mennään huomista kohti. Huomenna töihin. Niin sekin on uus juttu, oon nyt tehny promo-duunia muutaman keikan eikä loppua näy. Se on tosi jees, hauskaa hommaa ja sopii mulle. Saa höpötellä ihmisten kanssa ja hymyillä jatkuvasti. On kivaa, on.

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna. Onnea kaikille ylioppilaille, lauantaina kierretään juhlia!


Empsu

Puhdas ja punainen olo, niin raukeaa ja rauhallista. Nyt voisin vain käpertyä oman peiton suojiin ja nauttia tästä hyvästä fiiliksestä. Lisää tällaisia päiviä minulle kiitos...

Enää vajaa kuukausi ja sitten tämä kaupunki täyttyy teatteri-ihmisistä. Jännittää ja samalla.. mietityttää.. Mitä kaikkea voikaan tapahtua yhden viikonlopun aikana... No ainakin varaudun olemaan nukkumatta.

Ensi viikolla Lappiin, jippii... Näkemiin.. Ja kiitoksia teille!

Emppu the remontti-reiska

Niin se aika rientää, tahtoisin tietää, mihin kaikki nuo päivät katosivat. Niin se valuu kuin hiekka virtaa kuin joki ja kaikki muut kliseet. Tuntuu, ettei mikään ole muuttunut vaikka onkin kaikki.

Tänään tahtoisin vain tietää milloin tapahtuu se joku, joka saa ajan pysähtymään. Tuo äkillinen tunne, että nyt kaikki on tässä. Vaikka niinhän se oikeastaan on... Ei mitään valittamista, mutta kuitenkin sitä valittaa.

Mitään ei tapahdu, kukaan ei tule, kukaan ei mene, tämä on kauheaa!

Ei voi kuvata, nyt voisin vaikka hypätä tunneliin. Peiton allakin on paha olla, kun harmittaa Leijonien puolesta. Täytyy vain jaksaa uskoa, että vielä joku kaunis vuosi saa taas juhlia kultaa. Ei tänä vuonna, mutta ehkä seuraavana.

Aika hypätä uusiin haasteisiin, itselläkin. Pyöritys festareiden kanssa alkaa ja Godot´n ensi-ilta lähestyy. Kyllä tämä tästä, ehkä huomenna on aikaa opiskella, ehkä...

Tänään opittua: Kerro vaihtareille aina, että jos saunan kiukaalla aikoo grillata makkaroita, ne täytyy ottaa pois paketista ensin...Oikeesti!


Super-Emppu
"Just ask Stefano...."

...ystäväni Laura tuli takaisin Vaasaan ja pari tuntia olemme saaneet Jarkon ja Lauran kanssa hengailla Rampilla.

...aurinko paistaa eikä pilviä näy.

...aamulla pääsin ylös aikaisin.

...näin juuri humalaisen ihmisen eikä se tapahtunut peiliin katsoessa.

...viikonlopusta on tulossa mahtava!

Harvinaisen aikaisin, kyllä... Mutta se ei todellakaan tarkoita, että juhlat olisivat olleet huonot, vaan ne olivat oikeasti tosi hienot. Hauskaa oli ja hetkeen ei ole saanut nauraa tuolla lailla muuta kuin Lauran seurassa. Hieman harmittaa, kun on tullu otettua liikaa muutamana viimeisenä bilekertana, mutta tänään ei harmita yhtään, koska kaikki pysyi enemmän kuin kohtuuden rajoissa. Toivon vain, että vielä joskus uudelleenkin pääsee juhlimaan noin akateemisesti ja yhtä hyvässä seurassa...

Lisää positiivista, Suomi voitti tänään ja toivon itseni puolesta, että myös huomenna, koska muuten ei varmaan uni tule. Eiköhän se Kanada kukistu ja Suomi jatkaa jyräämistään. No mut jos niin ei käy, niin eipähän kukaan lähe aukoon mulle tästä merkinnästä, ku lukijat on kaikki suomalaisia..

Anyway, Any case, nyt hyvää yötä ja huomenna kisaillaan!


-Emppu, jonka hiukset oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nätisti tänään, kiitos Annen!

Ja aika hiljaista on.. Kukahan valopää on keksiny, että CV:t on aina käännettävä kunkin maan työskentelykielellä. Mä sanon (tai kirjoitan) et helpommalla päästäis, et kaikkien ois vaan osattava sen verran englantia, et jokaikiseen duuniin vois laittaa sen saman CV:n. Niin, sitä tässä siis on tehty, nyt jo suloisen katkerat kuusi ja puoli tuntia. Vaikka voisihan tuo aika olla hieman lyhyempi, jos ei samalla olisi jutellut jokaisen Rampin toimistolle eksyvän kanssa ja viettänyt mesetuttujen kanssa ystävänpäiviä toivotellessa muutamia tunteja..

Huomenna olisi vuorossa toastmasterina toimimista taasen ja vieläkään ei ääni oo ihan kondiksessa. Miksei voisi olla mitään ihmerohtoa, joka heti salamana tekisi mut terveeksi, ettei aina kestäisi montaa viikkoa näiden miniflunssien kanssa....
Mä ainakin olisin onnellisempi, ihan varmasti!

vieläkin vähän Niisku-Emppu

Tänään, viimeinkin, monen vuoden odotuksen ja pinnistelyn jälkeen aloitetaan Rampin sitsikausi. Ekat sitsit ja meikkis toastaa.. Saa nähdä, miten käy, kun äänen kanssa taistellaan. Vieläkään ei oo flunssa hellittäny, mutta nyt on jaksettava. Ens viikolla jatkuu sitsimeiningit ja vuosijuhlatkin on tulossa..

Eilen oli juttu festareista Pohjalaisessa ja Vasabladetissa, äsken kuvattiin Ykköset-lehteen. Niin sitä vaan mennään, markkinointi on kovaa ja näkyvyyttä haetaan. Huhtikuussa nähdään, miten paljon tästä kaikesta saadaan irti.

Nyt onkin aika lähtee valmistautumaan sitseille, toisin sanoen juoda ainakin sata kuppia jotain kuumaa (ihan sama mitä enää tässä vaiheessa), ettei ääni petä heti ekan biisin jälkeen...

Emppu the toastmaster

Jani sanoi eilen, et merkit on selvät. Tulinhan taas heti kipeeksi, kun lähdin pienelle lomalle. Ei auta. Pakko vaan pakertaa, vaikka tuntuu, että tahtoisi vaan haudata pään tyynyyn ja unohtaa kaiken muun. No mutta, huomenna vasta onneksi on edessä paluu arkeen, Vaasaan ja omaan elämään...

Niisku-Emppu