IRC-Galleria

...ystäväni Laura tuli takaisin Vaasaan ja pari tuntia olemme saaneet Jarkon ja Lauran kanssa hengailla Rampilla.

...aurinko paistaa eikä pilviä näy.

...aamulla pääsin ylös aikaisin.

...näin juuri humalaisen ihmisen eikä se tapahtunut peiliin katsoessa.

...viikonlopusta on tulossa mahtava!

Harvinaisen aikaisin, kyllä... Mutta se ei todellakaan tarkoita, että juhlat olisivat olleet huonot, vaan ne olivat oikeasti tosi hienot. Hauskaa oli ja hetkeen ei ole saanut nauraa tuolla lailla muuta kuin Lauran seurassa. Hieman harmittaa, kun on tullu otettua liikaa muutamana viimeisenä bilekertana, mutta tänään ei harmita yhtään, koska kaikki pysyi enemmän kuin kohtuuden rajoissa. Toivon vain, että vielä joskus uudelleenkin pääsee juhlimaan noin akateemisesti ja yhtä hyvässä seurassa...

Lisää positiivista, Suomi voitti tänään ja toivon itseni puolesta, että myös huomenna, koska muuten ei varmaan uni tule. Eiköhän se Kanada kukistu ja Suomi jatkaa jyräämistään. No mut jos niin ei käy, niin eipähän kukaan lähe aukoon mulle tästä merkinnästä, ku lukijat on kaikki suomalaisia..

Anyway, Any case, nyt hyvää yötä ja huomenna kisaillaan!


-Emppu, jonka hiukset oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nätisti tänään, kiitos Annen!

Ja aika hiljaista on.. Kukahan valopää on keksiny, että CV:t on aina käännettävä kunkin maan työskentelykielellä. Mä sanon (tai kirjoitan) et helpommalla päästäis, et kaikkien ois vaan osattava sen verran englantia, et jokaikiseen duuniin vois laittaa sen saman CV:n. Niin, sitä tässä siis on tehty, nyt jo suloisen katkerat kuusi ja puoli tuntia. Vaikka voisihan tuo aika olla hieman lyhyempi, jos ei samalla olisi jutellut jokaisen Rampin toimistolle eksyvän kanssa ja viettänyt mesetuttujen kanssa ystävänpäiviä toivotellessa muutamia tunteja..

Huomenna olisi vuorossa toastmasterina toimimista taasen ja vieläkään ei ääni oo ihan kondiksessa. Miksei voisi olla mitään ihmerohtoa, joka heti salamana tekisi mut terveeksi, ettei aina kestäisi montaa viikkoa näiden miniflunssien kanssa....
Mä ainakin olisin onnellisempi, ihan varmasti!

vieläkin vähän Niisku-Emppu

Tänään, viimeinkin, monen vuoden odotuksen ja pinnistelyn jälkeen aloitetaan Rampin sitsikausi. Ekat sitsit ja meikkis toastaa.. Saa nähdä, miten käy, kun äänen kanssa taistellaan. Vieläkään ei oo flunssa hellittäny, mutta nyt on jaksettava. Ens viikolla jatkuu sitsimeiningit ja vuosijuhlatkin on tulossa..

Eilen oli juttu festareista Pohjalaisessa ja Vasabladetissa, äsken kuvattiin Ykköset-lehteen. Niin sitä vaan mennään, markkinointi on kovaa ja näkyvyyttä haetaan. Huhtikuussa nähdään, miten paljon tästä kaikesta saadaan irti.

Nyt onkin aika lähtee valmistautumaan sitseille, toisin sanoen juoda ainakin sata kuppia jotain kuumaa (ihan sama mitä enää tässä vaiheessa), ettei ääni petä heti ekan biisin jälkeen...

Emppu the toastmaster

Jani sanoi eilen, et merkit on selvät. Tulinhan taas heti kipeeksi, kun lähdin pienelle lomalle. Ei auta. Pakko vaan pakertaa, vaikka tuntuu, että tahtoisi vaan haudata pään tyynyyn ja unohtaa kaiken muun. No mutta, huomenna vasta onneksi on edessä paluu arkeen, Vaasaan ja omaan elämään...

Niisku-Emppu