Tänää ollu ihan hyvä päivä...aina siihen asti ku Pasi lähti salille. Kai mä jotenkin vaa "pelkään" olla yksin, masennus/ahdistus sillon aina pahempi.
Muuten menee hyvin, itse asiassa tosi hyvin. Pasin kanssa meil menee mukavasti. Samanlaisia toiveita siitä mitä tulevaisuudelta halutaan ja on sitä jo yhteistä tulevaisuutta totta kai mietitty. Sillon mulle on ihan sama mitä muut meistä/musta ajattelee, kun oma rakas (ja tietysti ystävät ja perhe) on tukena. Kunhan mä tästä itseni saan kuntoon ni sit on taas kaikki hyvin. Kaiketi lääkkeet alkaa kohta,viikon sisällä, auttamaan, ni sit voi taas jatkaa elämää täysipainoisesti.