IRC-Galleria

Lääkärissä kävin tänään jälleen kerran...Korvatulehdus jatkuu...Taas uusia tippoja korvaan *huoh*

Väitetään (ihmiset ainakin sanoo aina) että kannattaa olla rehellinen. Sanoa mitä mieltä oikeasti on. Olla oma itsensä. Silti taas mulle suututtiin kun tein niin, yritin auttaa ystävää joka ei tajua itse auttaa itseään. *huoh* No enpä mä voi päätöksiä kenenkään toisen puolesta tehdä. Vaikka haluaisinkin.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä kun ei ole ollut töissä. Haluasin päästä sinne jo lasten kanssa leikkimään =) Mitäköhän ne töissäkin ajattelee kun oon vaikka kuinka kauan pois töistä heti aluks. =( Mut ei sille mitään voi, en pystyis kuitenkaan toimimaan täydellä teholla, -niinku lasten kanssa täytyy- koska en kuule toisella korvalla mitään, ja kipee on...

Tuntuu kummalliselta sekin, ettei ole ketään kelle soittaa että "tuu kahville" yms.. ku ei tunne täältä ketään. Ehkä sitä pikkuhiljaa alkaa ihmisiin tutustua, toivottavasti. Ihana kuitenkin kun saa olla oman rakkaan kanssa,rakentaa yhteistä elämää. Sitä en vaihtais pois. (en vaikka ystäviä onkin ikävä) Ei kai oikeat ystävät hylkää vaikka muutin tänne? Ystävä voi olla vaikka ei näkiskään niin usein. Vai?

Huomen pitäis varmaan siivota tätä kämppää... perusteellisesti.... Piti jo viikonloppuna siivota, mut ei ton korvan takia jaksanut. Ehkä huomenna olis jo vähän parempi olo. Jos vaikka imurois,pesis lattiat,pyyhkis pölyt yms...

Mutta eiköhän tää ollut taas tässä...
See you later...

Korvatulehdus jatkuu.... Heräsin 5.45 ku tuntu että pää räjähtää... Muutenkin oli kauhee ilta eilen, menneisyyden varjot kummittelee... Ehk oon liian herkkä tai jotain, mut en oo vieläkään päässyt yläaste aikaisesta koulukiusaamisesta yli, vaikka siitä onkin melkee kolme vuotta ku lähdin yläasteelta... Se on niin kummallista et joittenkin täytyy purkaa omia ongelmiaan kiusaamalla muita. Ei kai ne tajua kuinka kauas ne jäljet kulkee mukana. En mä vieläkään osaa olla oma itseni ihan täydellisesti. Huomaan sen pienistä asioista mm.kun tapaa uusia ihmisiä, ni en osaa jutella kun ajattelee "et jos mä nyt sanon jotain tyhmää" yms... Ja sit se et kun kolme vuotta kuuli että tekee kaiken väärin,"ei susta oo mihinkään" yms.. ni kai siihen lopulta alko itsekkin uskomaan... Niih,kai mä sit oon liian herkkä mut...

No onneks kuitenkin nykyisyys on paljon menneisyyttä parempi. Oma kulta vierellä ja ihania ystäviä joihin voi luottaa.

Kohta menee hermot tän korvatulehduksen kanssa, kolmatta päivää korva lukossa ja hel....n kipee, tuntuu ku pää räjähtäis ihan just. Antibiootteja ja korvatippoja sain eilen, et ehkä koht alkaa helpottumaan,toivottavasti.
Kiva oli taas vaihtaa työpaikkaa ku heti kipeeks, on pikkasen huono vastustuskyky meikäläisellä.. Peräti 2 päivää ehdin olla töis ennen ku oli pakko jäädä pois töistä. No onneks on saanut sentään oman kullan kainalossa sairastaa.

Muuten tuntuu et elämä on ihan raiteillaan.. Hyvin oon kotiutunut tänne Keski-Suomeen, vaikken täältä ketään tunnekkaan. Tietysti on hiukkasen ikävä kavereita/sukulaisia/perhettä siellä Etelä-Suomessa mutta... täytyy yrittää päästä tarpeeks usein moikkamaan tuttuja sinne.

Pasi just salilla, pitäis keittää kohta kahvia että pysyy hereillä täällä yksikseen. Kait vois Pasillekkin jättää kahvia ku se nyt pääsee kotiin tuolta salilta.

Mitään maata mullistavaa ei oo tapahtunut...sairastellessa menny tää loppuviikko.

Niin sitä sitten asutaan Suolahdessa. 5.päivä muutettiin Pasin kanssa yhteen, oon tosi onnellinen ja niin on Pasikin sanonut olevansa. Maanantaina alkaa työt päiväkodissa tässä aika lähellä. Ihanaa päästä vielä lasten kanssa töihin.

Mitään ihmeempiä ei oo tehty.. Eilen käytiin Pasin äitin luona saunassa. Kaikki tuntuu nyt olevan tosi hyvin, olen tosi onnellinen tällä hetkellä.

Nyt täytyy lopetella...

Niin se vuosi sitten vaihtu.. Paras uusvuos luultavammin mitä mulla on ollut, vaikka en tehnyt mitään ihmeellistä..Riitti kun sai oman kullan kainalos kattoa leffaa ja oman kullan kanssa ottaa uudenvuoden vastaan...

Se on kyllä kummallista ettei ihmiset osaa käyttää aivojaan.. Jos jätkä on varattu, ni eikö sitä voi jättää rauhaan.. No onneks mun ei oman kullan puolesta tarvitse pelätä, toisillemme ollaan luvattu että me kyllä riitetään toisillemme, ei tarvita ketään muuta... Kunpa tää likka sen vielä ymmärtäis... Enkä tällä tarkoita sitä ettei jutella sais, mutta se että laittaa jotain ihmeellistä juttua kuinka ihastunut on yms.. se ei mahdu mun kaaliin... Ja että pyytää että voisi tavata tämän jätkän joka on varattu... Vaikka kuinka ajattelis että tapais ystävänä, mutta jos tunteet on enemmän ni eihän sitä voi vain ystävänä tavata... Mutta onneksi mä pystyn luottamaan mun kultaan...

Juuh, niinhän se joulu taas oli ja meni. Nyt uuttavuotta odotellaan.. Mitään ihmeempiä ei tänään tehdä.. Pasin äitin luo mennään saunomaan ja ehkäpä Tomin luona käväistään.. Ihan selvä uusvuos tulossa, eikä kyllä olis intoa juodakkaan. Pääasia että saa oman rakkaan kanssa viettää uuttavuotta.

Saatiin onneks välit selvitettyä yhden rakkaan ystävän kanssa, väärinkäsitysten suma senkin "riidan" aiheutti. Mutta sovittua tuli, ni ei mitään hätää.

Tuntuu että ihmiset ymmärtää aina väärin kaiken mitä mä sanon. Mutta onneks ne jotka mut tuntee ni tietää millanen ihminen mä oon ja koska mulla kiehahtaa yli. Ja ne jotka ei tunne ni saa mun puolesta ajatella mitä huvittaa.

Oonkohan mä liian mustasukkainen ihminen? Tai ainakin olen nyt saanut eräältä ihmiseltä niin kuulla. Mutta hän kyllä ymmärsi väärin sen mitä sanoin. Itsepäs alkoi selittää kaikenlaista.

Hyvää uuttavuotta kaikille!

Niinhän se joulu vaan lähestyy... Perjantaina täytyy mennä joululahjaostoksille.. Tai Pasille oon ostanut jo joululahjan, mutta perheelle täytyy vielä ostaa jotain..
Huomenna Pasi tulee, sit ei taas tarvi kestää sitä ikävää, kun saadaan olla uudenvuoden yli yhdessä, sit on vaa 4 päivää töitä ni pääsen muuttaan sinne.. Työpaikkakin on jo Suolahdesta luvattu, eli ihan tyhjän päälle en joudu menemään. Ehkä vähän jännittää/mietityttää se kun en tunne sieltä ketään, mutta kyllähän sitä ihmisiin tutustuu jos vaan haluaa...

NYt täytyy mennä, bussi lähtee...

Taas oman kullan luona :) Tammikuun 5.päivä sit muutan tänne, ei tarvitse enää kestää sitä ikävää joka on kun ei saa olla oman kullan kainalossa... :) Olo on tosi upea, monestakin syystä. Totta kai siksi että pääsen pian oman kullan luo kokonaan ja pois niistä vanhoista kuvioista, joilla ei ole ollut, eikä tule olemaan mulle mitään tarjottavaa. Toisekseen tuntuu että nyt mun elämässä on pelkästään ihmisiä, jotka oikeasti välittää, eikä puukota heti selkään kun tilaisuus tulee...

Totta kai tää tuleva elämänmuutos myös hieman jännittää.. Vihdoinkin pääsee aloittamaan ns."oman elämän" täydellisesti.. Jännittää, mutta positiivisella tavalla: jännittävää odotusta ilmassa =)

Heräsin jo 9 aikaan tänään, se on aikaisin mulle. Lähdettiin käymään Pasin mummon luona ja sen jälkeen Pasin äidin luona..

Jaah, se olis joulu viikon päästä. Mikäs siinä, hyvää ruokaa.. Ja totta kai se että saan olla oman kullan kanssa. Sitten uudeksi vuodeksi tullaan tänne Pasin luo.

No niih, vihdoinkin taas oman rakkaan luona. Eilen illalla tulin heti kun koulusta pääsin, kyllä onkin taas ollut ikävä. Huomenna pitää vaan valitettavasti taas lähteä kotiin, mutta onneks joulun aikaan nähdään pitempi aika. Sitten ei ookkaan enää mulla kuin 4pv töitä ja sitten pääsen lopullisesti mun rakkaan luo..

Oon tässä mietiskellyt muutaman ihmisen käyttäytymistä. Mä ymmärrän että on ihmisiä jotka on mulle vihaisia, mä osaan olla helvetin ärsyttävä kun niin haluan. Mutta se että tarvii sotkea täysin ulkopuolisia ihmisiä siihen mukaan ni se ei mene mun kaaliin... Ja toinen on se ettei voi antaa jo olla... Mitä kaivella vanhoja asioita enää.. Jättäis vaan rauhaan mut, niinku mäkin oon jättänyt heidät...

Joulu on tulossa... Sitä odotellessa täytyy vielä muutama päivä tehdä töitä...

Juuh, niin on taas nämäkin arkipäivät melkein loppu.. Koulussa taas vaihteeks käymässä, voipa hyvinkin olla viimeinen koulupäivä ennen syksyä, mutta varma ei voi olla kun en ole opoa saanut kiinni vaikka olen yrittänyt.
Työharjoittelussa on ollut ihan mukavaa, ihana olla päiväkodissa taas lasten kanssa töissä. Lasten ja nuorten suuntaan meinaan kyllä opiskeluissakin suuntautua.
Elämä näyttää nyt kaikenpuolin valoisalta,vihdoinkin. Kyllähän sitä sai kauan elääkkin aikamoista helvettiä.
Tänään pääsen onneks mun rakkaan luo. Pian luultavasti muutan sinne ja sitten ei tarvitse kestää jatkuvaa ikävää mikä on. Mut päivä kerrallaan sitä on elettävä ja katottava.
Nyt takasin tunnille..