En löytänyt kyseiselle Frenian biisille sanoituksia mistään. Joten kirjoitin ne itse ylös. Se on kaunis biisi vaikka suomiräppiä onkin. Melankolinen.
kuollut sielu ei saa enää leikkiä
elävät taas saavat yötä pelätä
(saanko esitellä
kuolleiden prinssin
elävien orjuuttajan
hän on täällä)
kateelliset orjat taas kruunun ojentaa
nousen valtaistuimelle kuolleet kumartaa
valtakuntani kasvaa tuskasta vaan
rakkauden poltekin on enää pelkkää tuhkaa
täyttyy vaivasten korvat taas naurusta
sammuu aurinko pelkästä kauhusta
täyttyy nyt toiveet itsemurha-aikeista
ei päässeet pakoon heikot valtakuntaan lasten
nyt sirkus tulee ja kauhusta kangistaa
unien herra taas kuolinvuotees valmistaa
nyt on myöhästä pyytää anteeks mitään
olet jo jonossa astu siis sisään
(mä pelkään)
kuolema ei jätä ketään
tulen nousemaan elävänä arkusta
tulen, etkä enää herääkään aamulla
(mä pelkään)
sätäs ei jätä ketään
olet sinetöiny kohtalos jo matkalla
hyvät matkustajat, nyt on aika maksaa
jokainen syntisi on merkitty muistiin
omatuntonas astun sun painajaisuniis
painajaismainen on siis toivekuvasi
valtakuntani on likanen määränpääsi
pään sisältä siis syntymäni julkasit
kiitos siitä, sä minut synnytit
kuvaile tunteesi oon sun nemesis
kuvaile kuolemasi oon tuhon artisti
on tuomiosi katastrofi
ha, oli vast alkua
alatko tuntea jo tulen katkua
ole valmiina ehkä tulen jo huomenna
oon kai katkera enkä anteeks saa annettua
vaik rakastaisit mua et kiinni sais otettua
vaik vihaisit mua et sais ikin satutettua
ne tunteet on
nään teissä vaan kuolemaa
ilma ohenee koita siis valmistautua
(mä pelkään)
kuolema ei jätä ketään
tulen nousemaan elävänä arkusta
tulen, etkä enää herääkään aamulla
(mä pelkään)
sätäs ei jätä ketään
olet sinetöiny kohtalos jo matkalla
hyvät matkustajat, nyt on aika maksaa
isä auta mua
mitä nyt tapahtuu
kahleet kaulassa niin polttaa ja sattuu
sen vuoksi luokses en astua saata
orjuus on ainoa vapauden taakka
miksei hirviö kaunotarta saakkaa
hämmennys sisälläni loputtomast raastaa
ole herrana yksin matalassa majassa
ja aina sataa ku vaan haluut poiketa ulkona
älä syyttele tai pilkkaa ollenkaan
ei yksinäistä saisikaan sormella osoittaa
tätä kaikkee, synnytän sisälläni hirviön
muiden tuska vaan täyttää mun tyhjiön
ne kaikki väittää et oon viimeinen vitsaus
vaik tosiasiassa oon vaan varottava tapaus
sääli ei paranna kuollutta haavoistaan
nukkemestarikin roikkuu naruissaan
(mä pelkään)
kuolema ei jätä ketään
tulen nousemaan elävänä arkusta
tulen, etkä enää herääkään aamulla
(mä pelkään)
sätäs ei jätä ketään
olet sinetöiny kohtalos jo matkalla
hyvät matkustajat, nyt on aika maksaa