Suljen syliini
kehnoina päivinä kannet
joiden välistä
löydän sanat ja tekstin
lohtua tuovan
tai
puristan käsissäni
rystyset punaisina
puista palaa
joka intuitioni vallassa
balettitanssijan tavoin
liikkuu pitkin paperia
tehden siihen mitättömiä jälkiä
tai
muistelen huulia
joista turvaa hain
jotka lempeä laulellen
imartelivat minut
muun maailman ulottumattomiin
tai
roiskin osan itseäni
suoraan syyttömien niskaan
tiuskien ja raivoten
kuinka minua
on kohdeltu epäreilusti
tai
etsin toisen tavan
tuulettaa ikkunastani ulos
tyhjyyttä ja mitä ikinä
Pohjimmiltani olen onnellinen!