Tunsin kuun ihollani
jahdattuani sitä kuukausia
sukelsin se kainalossani
pilveen
ja ammuin auringon
kukkasen päästä vihreälle nurmikolle
Kiipesin lähimmän puun latvaan
ja hyppäsin
tartuin tuulen kahvaan
toivoen suurta seikkailua
matkaan poimin pienen sienen
metsän laidalta
Yritys oli kova
kun koitin suudella
kesän kauneinta vesipisaraa
pettymys oli pehmeä
kun en odottanut
seuraavalta kukkaselta
enempää kuin rukkasia
Hakkasin hanskaan
kun unissani piehtaroin
maailman viimeisen naisen kanssa
Karvas oli maku
herätessäni yksin sängystä
housuihin lauenneena 8( 8( 8( 8(