IRC-Galleria

Runo 140 - upottavaarunoTorstai 04.03.2010 03:41

Tunsin kuun ihollani
jahdattuani sitä kuukausia
sukelsin se kainalossani
pilveen
ja ammuin auringon
kukkasen päästä vihreälle nurmikolle

Kiipesin lähimmän puun latvaan
ja hyppäsin
tartuin tuulen kahvaan
toivoen suurta seikkailua
matkaan poimin pienen sienen
metsän laidalta

Yritys oli kova
kun koitin suudella
kesän kauneinta vesipisaraa
pettymys oli pehmeä
kun en odottanut
seuraavalta kukkaselta
enempää kuin rukkasia

Hakkasin hanskaan
kun unissani piehtaroin
maailman viimeisen naisen kanssa

Karvas oli maku
herätessäni yksin sängystä
housuihin lauenneena 8( 8( 8( 8(

Runo 139 - mielenkiintoajauteliasuuttarunoMaanantai 01.03.2010 05:07

Nikkaroi kirjaimista sanoja
sanoista lauseita
lauseista jokin sinua kuvaava maalaus
se minua kiinnostaa suunnattomasti!

Saat vastalahjaksi
minulta maalauksen

Sekoitetaan kuviot ja värit
otetaan opiksi
jaetaan toisillemme
jokin kokemus
joka meitä viime aikoina on viehättänyt!

Minulla on suunnaton tarve
rakentaa omaa identiteettiäni
ja maailmankuvaani
kanssasi

Tule minuun
ja minä tulen sinuun

Oi uteliaat eliöt
kellutaan yhdessä <3

Runo 138 - tunnevammainenrunoPerjantai 26.02.2010 04:38

Kun olet kaukana
tahdon lähemmäs
Kun tulet lähemmäs
otan etäisyyttä

Kun puhut kivasti
vastaan törkeästi
Kun olet törkeä
loukkaannun syvästi

Seksi on limaista ja oksettaa
Suu on liian likainen suudeltavaksi

Kun halaat hellästi
pyristelen irti
Kun kysyt syytä
mumisen vastaukseksi

Ihosi on ällöttävä ja inhottaa
Käteni on kylmä kosketettavaksi

Runo 138 - ilominussarunoTiistai 23.02.2010 02:14

Röpelöinen reitti
vie väistämättä
kohti kuolemaa

Tallatessani tietoisena
jodlaten jonkinlaista
mieletöntä melodiaa
havahdun hämmästyen:
minuthan murskataan
väsymättä vasaroidaan
säälittä säpäleiksi
jos jatkossakin
ajelehdin autuaasti
muita miellyttäen!

Tämä takaraivossa
kihelmöivästi kolkutellen
hyppään hankeen
puikkelehdin puiden
lomassa laiskahkosti
sydän sykkyrällä

Istuessani iltaa
ylhäässä yksinäisyydessä
leiritulen loimutessa
keskustelen kanssani
yrittäen ymmärtää

Ottamalla opiksi
eilisen erehdyksistä
tulevaisuus tullessaan
pakostikin paranee
JA
mietteissä märehtiessä
kummasti kutkuttaa
salaperäinen seikka
suunnilleen seuraavanlainen:

Mitä hemmettiä?
Minähän voin tehdä
miltei mitä vain
kun hieman totuuksia tarkastelen
ja mieleni lukkoja availen!

Siis hämmästykää, sillä
HUOMENNA SAATAN HALATA JUURI SINUA

Runo 137 - sipulionsilliärunoMaanantai 22.02.2010 04:22

Minulla on tapana
kaivata
Minulla on tapana
huolehtia

Nähdään sitten kun sinä!

Sinulla on tapana
mennä
Sinulla on tapana
seikkailla

Nähdään sitten kun minä!

Meillä oli tapana
olla
Meillä oli tapana
mennä

Nähdään sitten kun sinä!

Meillä oli tapana
joustaa
Meillä oli tapana
sopia

Nähdään sitten kun minä!

Nähdään sitten kun
elämme vielä!

Runo 136 - oivallusrunoPerjantai 19.02.2010 05:04

Jos liian moni ihminen ei olis niin helvetin vitun tyhmä
ja perseestä ja kusipää,
tää runo olis voinu jäädä kirjottamatta.

Runo 135 - onnionrunoPerjantai 19.02.2010 04:55

Suljen syliini
kehnoina päivinä kannet
joiden välistä
löydän sanat ja tekstin
lohtua tuovan

tai

puristan käsissäni
rystyset punaisina
puista palaa
joka intuitioni vallassa
balettitanssijan tavoin
liikkuu pitkin paperia
tehden siihen mitättömiä jälkiä

tai

muistelen huulia
joista turvaa hain
jotka lempeä laulellen
imartelivat minut
muun maailman ulottumattomiin

tai

roiskin osan itseäni
suoraan syyttömien niskaan
tiuskien ja raivoten
kuinka minua
on kohdeltu epäreilusti

tai

etsin toisen tavan
tuulettaa ikkunastani ulos
tyhjyyttä ja mitä ikinä

Pohjimmiltani olen onnellinen!

Runo 134 - masentunutameebarunoTorstai 18.02.2010 00:24

Rakas Kaikki
olet perseestä
en arvosta sinua
en pidä sinua
juuri minään

Parahin Kaikki
suksi vittuun
minulla on paha päivä
enkä jaksa
naamaasi katsella

Dear Kaikki
olet väärässä
olet vääränlainen
puhut väärin
väärissä paikoissa
vääristä asioista
etkä ymmärrä minua

Kaikki, painu vittuun

Runo 133 - vittukuseriimittelyonniinkivaarunoKeskiviikko 17.02.2010 03:09

Hakkaan hanskaan
paiskin tattia
ojan pohjalla
käännän rattia

erheitä ehdin
liian monta
nyt vetelehdin
kuin kasa sontaa

katu on kapea
ja tieni tyhjä
mieleni apea
paikoillaan nyhjää

taiat ja loitsut
apuun kutsun
kunhan löydän
uuden hutsun

Runo 132 - buddhaitkeerunoTiistai 16.02.2010 03:49

Tunteeni kuoli
kun puukolla vuoli
siinä se huoli
josta ärtynyt paksusuoli

surevana sätkin
mieleeni kätkin
pintaan pyrkivätkin
hauraina elehtivätkin

karvainen reitti
mahanpintaani pitkin
kyyneleitä peitti
kun rikkaruohoja kitkin

yritin keräillä
vielä ne jämät
hiljalleen heräillä
elämään elämät