Kävelin tänään yksin pyörätietä pitkin. Siinä kävellessäni ja tuijottaessa valkoisia tennareitani, huomasin pienen kiven. Mikä onkaan mukavampaa, kuin keskittyä kiven potkimiseen kävellessään yksin kadulla? Tein muutaman onnistuneen potkun, mutta sitten kivi lensi yhden potkun seurauksena vain noin kymmenen senttiä. Kun askeleeni on kuitenkin melko pitkä, olisi minun pitänyt pysähtyä jotta olisin voinut jatkaa. Päätin kuitenkin olla pysähtymättä, muuttamatta "täydellistä" rytmiäni, tuon pienen kiven vuoksi. "Ainahan tulee uusia kiviä", mutisin yksikseni. Yhtään kiveä ei enää tullut.