Muistan kun lapsena leikkikentällä leikittiin. Ei ollu huolia huomisesta, ei miettiä tarvinu mitä huomen tapahtuu. Nyt kun niitä aikoja mietin, muistan kunka onnellinen olin vaikka ei kavereita oikeen ollukkaan.
Ne ajat takas haluun, leikkii leikkikentillä, olla murhehtimatta huomisesta, olla niinkuin ennenkin.
Mikä elämässä on niin paljon muuttunu, et laitoksesta laitokseen viskellään.
Ei lääkärit, ei psykologit, ei ne mistään mitään tajuu....