haluisin kovasti mennä kävelemään tonne ulos, mutta en mä uskalla yksin ;/
haluisin kovasti nukkua teltassa, mutten uskalla yksin ;D
haluisin myös kovasti käydä yöunnilla mutten uskalla tehdä sitäkään yksin ;D
on se pimeänpelko niin mukava asia, vaikka osaan vakuuttaa ittelleni ettei mulle käy mitään ja on tosi epätodennäköstä, että näin korvessa just mun kimppuun käydään tai just sillon kun mä kävelen metsäs on jotain hullui tai karhui tai jotain, mutta silti, pelottaa, mutta taas jos on joku ihminen mukana, ei pelotakaan yhtään, on se kumma juttu.
Jos oon pimeessä kaksin jonkun kaa, tekis mieli ottaa sitä toista aina kädestä kiinni, aina en kyl viitti, mut jos porukkaa on vaikka kolme on aivan sama minne metikköön mennään rämpimään ja vaikka joutuisinkin eroon muista, kunhan kuulen äänen ja tiedän et ne on siellä, on kaikki ookoo, vaikkakin aivan hyvin joku hullu murhaaja vois murhata minut JA kaverini tai karhu raadella meidtä kaikki, mieli on kummajuttu. PELKÄÄN PIMEÄÄ ;D
Poets of the Fall kuulostaa keikan jälkeen niinkun viiskytkertaa paremmalta kun ennen keikkaa.