IRC-Galleria

Ajattelin tos bussipysäkil 20 min venatessa enemmän asioita kun ajattelen varmaan kuukauden sisään normaalisti.
Hirveesti tekis mieli kirjottaa kaikesta, mutta yllätysyllätys, en kuitenkaan jaksa.
Mut muistot on kyllä jännä juttu, kun alkaa miettimään, et mitä sitä tulikaan vuos sitten vaikka tehtyä, miettii niitä, tuntuu kun ne asiat ei ois ees käyny itelleen, ne on vaan jotain tarinoita jostain ihmisestä, jotain tarinoita jotka tuntee hyvin, jotka herättää tunteita.

Näitä tarinoita nousi mun päähän monia kymmeniä, kun tänään järvenperässä käveleskelin, ilosia, hauskoja sekä ihania enimmäkseen, mutta myös vähän suruttavia tai ahdistaviakin, toisaalta myös nuo iloisen onnelliset asiat pisti vähän suruttamaan, koska ne on menneitä, eikä tule takas. Kaikki muistot oikein tulvivat päähän, koska silloin joskus koko järvenperä vain otettiin elämästä pois, ja koska se otettiin niin äkkiä ja arvaamatta, en halunnutkaan enää palata sinne, nyt sitten reilun puolenvuoden päästä ja niillä tutuilla mestoilla taas käveli, kaikki muistot tulvahtivat mieleen, aivan hirveästi tavaraa! :O Mieletön tunne.

Ja täällä mun päässä alkas pikkuhiljaa olee tilaa uusille samantyylisille muistoille, uudelle paikalla, joka kerää ittensä täyteen muistoja.