IRC-Galleria

Olen kotona, koeviikko, pitäs varmaan tota ruotsia lukasta, ja espanjaakin, vaikka espanjan kokeeseen on vielä yli viikko. Mutta silti, en mä osaa mitään :D Ruotsissa taas pitäs osata suurinpiirtein kaikki kappaleet ulkoa, ei voi osata. Hej, jag heter Raimo Helminen, jag har kanska specielt yrke, jag är ishockeyspelare, ja kiinnostus kymppi.

Ja sit oikeesti, Krisusta on tullu kesän jälkeen ihan hirvee, ei sitä voi kestää. Luulin et pääsisin eroon sen huutamisista, kun en enää oo sen kaa samassa huoneessa, mutta ei. Muistan vielä kun joskus kesällä ja sitä ennenkin, kun kaikki puhu ettei tuu sisarustensa kaa oikein toimeen ja mä mietin ilosena, että mulla on kivat siskot ja veli, kun tuun niiden kaa tosi hyvin toimeen. Mut huoh, on sekin aika menny, Veerun kaa tuun toimeen ja Veikan, mut Krisun kaa on mahdotonn tulla toimeen kun se vaan huutaa koko ajan. On varmaan tosi mukavaa synnyttää sellasta vihamuuria ympärilleen, Veerulla vissiin ihan samat ajatukset kun mulla, joskus se huutaa itkukurkussa täällä; "äiti! lähetetään kristiina jonnekin pois!" Siis oikeesti varmaan elämä sujuis helpommin ja ois kivempaa ja kaikkee jos a) Krisusta tulis normaali ihminen b) siitä tulis samanlainen kun joskus kesällä c) se lähetettäis sisäoppilaitokseen, jos sellasia Suomessa ees on d) se pitäs turpansa kiinni eikä puhuis kellekään. Siis ei pelkästään mun elämä, meiän kaikkien. Koska kaikki valittaa siitä. Vanhemmat hermostuu sille kun se saa kaikki itkemään. Joku mato varmaan ryöminy korvasta sisään ja muuttanu aivot. Oon oikeesti ollu sille vihanen varmaan joku kaks kk putkeen, siis oikeesti kun nään sen, tulee heti sellanen vihan tunne, koska tiedän et se alkaa huutaa ihan kohta jostain. Tää on kauheeta, koska ei omaa siskoaan sais tälleen vihata, onneks on vielä iltoja, päiviä, muutamia tunteja, kun unohdan et vihaan tätä uutta krisua, ja se vanha tulee hetkeks takasin ja meil on ihan hauskaa, nauretaan jostain, pelataan jotain peliä, katotaan jotain ohjelmaa tai jotain, muistellaan menneitä, mutta hyvin äkkiä se uus krisu tulee takasin ja sit menee mielimaahan kun se alkaa heti huutamaan. Oon todennu ettei kaikki asiat voi ikinä olla hyvin. Kun periaattees mun kaikki asiat on varsin hyvin, vaikka mulla ei ookkaan huonetta jossa asun, eikä omaa rauhaa ikinä eikä oikeestaan täällä kotona yhtään mitään, niin silti on asiat hyvin kun koulu menee ihan ok, on toi Ipsukka <3 ja kaikkee, ja hyvät välit perheeseen, ainakin melkeen kaikkiin, joten asiat on hyvin, mut sit tulee joku tällänen pieni juttu tavallaan, joka pilaa kaiken, tai siis suurimman osan, suurimman osan mun ajasta olla ilonen.

Tajusin tässä samalla sen, että kun nykyään on tavallaan 'muotia' olla masentunu. Mutta sitten taas, varmaan aika iso osa näistä voi olla tälläsiä esitetään-masennusta-kerjätään-sääliä tapauksia, mutta sitten taas, esim tää mun tapaus, tää on aika pieni, tavallaan, mutta silti vetää mielen aika maahan, masentunu en missään nimessä ole, mutta siis, miten pienet asiat tavallaan voikin vetää mielen niin alas välillä. Vaikka tämähän ei oikeestaan ole edes kovinkaan pieni asia. Ennen en voinu kuvitellakaan et oisin muuttanu pois kotoonta, mut nytten se tuntuu todella hyvältä vaihtoehdolta, jos joku vaan rahottas tän mun muuton. Mut joo, en oikein tajua itekään et mikä tän kolmannen kappaleen pointti piti olla :D

Että joo, sitä ruotsia.