Kyyneleet valuvat silmistäni poskilleni, ja
poskilta tyynylle.
Kuinka paljon sinua kaipaankaan, kaikkea
sitä mikä on jo historiaa, kauniita, mutta
kivuliaita muistoja. Muistan kuinka
syksyisessä tuulessa halasit minua, etkä
antanut kylmän viiman kulkea lävitseni.
Muistan kuinka halasit minua pitkään
erään baarin edustalla radiosta soidessa
'' kun yössä yksin vaeltaa voi kaltaisensa
kohdata ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea,
ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä
erota... ''
Muistan kuinka kävelin kanssasi kotiasi kohti,
kun en jaksanut ketään muita.
Muistan kuinka vaikea oli lähteä luotasi pois,
mutta kuinka monesti sen kuitenki tein.
Muistan kuinka paljon sinua rakastin ja muistan
kuinka paljon sinä minua satutit.