Mulla on jatkuvasti ikävä jotakuta, koska mulla on hirveesti kavereita joista tykkään oikeesti tosi paljon.
En aina jaksa käsittää kuinka mun ex-tyttöystävä on nykyään mun BFF, ja sit tyttö jota inhosin on nykyään mulle niinku pikkusisko.
Oon monien mielestä itsekäs, vaikka oikeesti tosi usein ajattelen muita ennen itteeni, en vaan osaa ilmasta sitä aina oikein.
Vaikka oonki tosi laiska, ni oikeesti nautin työnteosta.
Mulla on ailahteleva itsetunto. Ja kun sanon ailahteleva, tarkotan et oikeesti ailahteleva, eikä niin et peittelisin egotuksella mun surkeeta itseluottamusta, vaikka sitäkin tapahtuu.
Oon kova arvostelemaan ihmisten ulkonäköö, mutta tosiasiassa sillä ei oo lopulta mulle mitään merkitystä, niin kauan ku mennään viel hyvän hygienian puolella. Kuulostaa kliseeltä ja paskalta, mut siis se on mun kohdalla oikeesti fakta.
Arvostan ihan vitusti ihmisiä, jotka osaa pitää ittensä ja frendiensä puolta välittämättä siitä mitä muut sanoo, mut ei silti flippaa jonkun arvostelusta, vaan osaa asiallisesti olla eri mieltä.
Mulla on paha tapa toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan.
Kyllästyn ihmisiin vähän liian helposti, ja sit rupeen ignoraamaan niitä oikein antaumuksella.