Se oli kaunis iltapäivä Imatrankoskella. Linnut lauloivat ja koski kuohui. Yht'äkkiä korvaamme kantautui sulosäveliä! Mistä tämä jumalainen melodia tulee? Kävelimme lähemmäs ääntä, ja päädyimme sillan alle, jossa yksinäinen kulkuri soitteli palavaa flyygeliä. Alastomana ja hampaattomana hän oli kuin kaunis maalaus. Flyygelin liekit polttivat jo hänen sormenpäitään, kunnes Kake tilanteesta liikuttuneena kysyi muukalaiselta "kuka olet, kulkuri?". Metsä hiljeni. Koski sammui. Auringon laskiessa kulkuri kohotti elämää nähneet kasvonsa, ja sanoi hennolla äänellä "Emil".