On vaikea tunnustaa pelkäävänsä mutta on vielä vaikeampaa tunnustaa mitä pelkää.
Itkukin tulee vasta kun sitä on piilotellut vuosia. Olen odotellut sitä kuuluisaa viimeistä pisaraa.
Vaikka kuinka yritän olla syvällinen ja kirjoittaa jostakin
maailmaa suuremmasta
aina se tökkii; ja pahasti.
Nyt sinun hymysi on haihtunut pois, ja itku valtaa kasvosi.
Keskittyminen hajoaa synkkiin ajatuksiin,
Kaikki muuttuu vaikeaksi, niin mitään sanomattomaksi.
Äänet päässäni, leikkivät mieleni kanssa piilosta.
Taivaskin tarjoaa meille onnea hopeatarjottimella, mutta minussa on käyttövirhe.
Käyttöpäivä meni jo pari vuotta sitten.
Jos kukaan ei hyväksi rikkoutuneita tavaroita,
kuka hyväksyisi meidät?
Meidät,
päärynätarha -teepussit, jotka ovat menettöneet makunsa,
puhelimet, jotka ovat menettäneet äänensä,
kylpyankat, ilman keltaista väriään.
"Vitun idiootti."
Kiitos.
Saat samalla oikeudet haukkua,
määrällähän ei ole tässä maailmassa väliä.
"Miks sä oot noin saatanan tyhmä?"
Anteeksi, en oikein kuullut.
Mitä sanoitkaan?
"Hei, onko toi totta?"
En minä tiedä.
Ja sinä tuskin välität.
Mitä oikein olen tehnyt ihmisille,
vanhoille "ystävilleni"?
Tervehdin heitä kaupungilla kulkiessani,
mutta he vain luovat ilkeän katseen,
jonka jälkeen jatkavat matkaansa.
Ei viestejä.
Ei tervehdyksiä.
Ei enään soittoja:
"Huomenta, onko tyyny hyvin? :)"
Ei kuulumisten kyselyä.
Pelkkiä pahoja ja halveksuvia katseita.
Olenko jotenkin muuttunut idiootista vielä tyhmemmäksi?
Koska en voi kertoa salaisuuksia jotka lupasin ystävälleni salaavan?
Koska säilytän hänen yksityisyytensä?
Liikkuko minusta juoruja?
Jotka eivät pidä paikkaansa edes kymmenien vuosien päästä?
Koska paljastan tunteeni, enkä vain
repeä sisälleni patoutuneiden tunteitteni takia kerran vuodessa?
Siksikö, että puhun vain harvoille ja valituille
tunteistani yksityisesti, enkä kaikille "kavereilleni", jotka saattavat
levittää niitä heti lähitulevaisuudessa, jopa tunnin sisässä?
Ehkä, ehkä ei.
Kuka näihin kysymyksiin osaa vastata?
Sinä.
Niin juuri.
Sinä, joka teet minulle juuri niin kuinka ei pitäisi.
Mieti, mitä elämältäsi kaipaat.
Haluatko kasan paskaa niskaasi,
vaiko ystäviä joille puhua avoimesti?
Sinä päätät.